Veljekset Reino ja Risto olivat palanneet yliopistosta kotitaloonsa, mutta vain toinen heistä voi jäädä. Reino oli valittu perijäksi, joten Riston täytyisi etsiä oma asunto.

 

- Aina vain tämä sama vaha härpäke, Reino tuumi. Ensimmäiseksi työksi saa korjata koneen, jotta pystyisi hakemaan töitä. Reino halusi kaupunkisuunnittelijaksi ja sopivalta uralta löytyikin heti työtä.

 

 

Risto sen sijaan oli hiukan apeana, koska tiesi joutuvansa kohta muuttamaan muualle. Hän olisi viihtynyt hyvin kotitalossaan, mutta ymmärsi kyllä säännöt. Hänen oli annettava tilaa veljensä tulevalle perheelle.

 

 

Reinolla ei kuitenkaan ollut tietoakaan morsiamesta, ja siksi hän laittoi nettiin deitti-ilmoituksen. Jospa sitä kautta tapaisi jonkun uuden mukavan tytön. Hän yritti myös mesettää uusien tuntemattomien tyttöjen kanssa, mutta ei löytänyt ketään kiinnostavaa.

 

 

Reinon suosikkiharrastus oli värkkäily. Vanhat papat Jesse ja Julius seurasivat tyytyväisinä, kuinka Reino ahersi. Nyt oli robotinrakennuspöytä vihdoinkin ahkerassa käytössä.

 

 

Sitten yllättäen tuli Jesse-sedälle noutaja. Minkähän takia kotiväki ei välittänyt ollenkaan? Vielä vähemmän näköjään vieraat. Tuo Juliusta inhoava, mutta silti hyvin nälkäinen vieras taitaa olla Kallosen Raita.

 

 

Ihmettelin tuota, kun kaikki vain jatkoivat omia juttujaan, ihan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Niin sitten tästä pelistä poistui Jesse von Himpula hulatyttöjen saattamana ja hänen hautakivensä laitettiin puutarhan perälle.

 

 

Risto oli vihdoinkin löytänyt mieleisensä talon ja oli muuttamassa pois, kunhan ensin kosi rakasta Eiraansa. Nämä kaksi olivat  tavanneet teini-ikäisinä toivomuskaivolla  ja olivat pariskunta jo yliopistossa. Heillä oli kolme salamaa, eli täydellinen yhteensopivuus!

 

 

Mutta Reinon netti-ilmoittelusta ei ollut mitään hyötyä seuranhaussa. Hän kyllästyi siihen touhuun ja ajatteli jo soittaa opiskeluaikaiselle rakkaalleen lämmitelläkseen vanhan suhteen uuteen kukoistukseen. Sitä hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä kohtalo puuttui peliin ja talon ohi kulki nätti vaalea tyttö. Hänen nimensä oli Ilmi Rantti (mistä ihmeestä on peliin keksitty näitä nimihirvityksiä?)

 

 

Reino oli tullut juuri töistä ja oli vähän väsynyt. Silti hän teki kaikkensa, jotta saisi tämän tytön nopeasti omakseen. Heillä oli kaksi salamaa ja sehän riittäisi mainiosti. Aika hurja leopardikuvioinen kolttu oli tytöllä päällä.

 

 

Pian Ilmi muuttikin taloon. Hän oli tietotavoitteinen, horoskoopissa neitsyt ja ammatiltaan pikaruokalan vuoropäällikkö. Toiveena kuitenkin tulla illuusioiden mestariksi. Hän piti Reinosta, koska rakasti vaaleita hiuksia, hyvää työntekijää ja inhosi työttömiä. Reinohan oli vaalea ja ahkera ja etenisi nopeasti uransa huipulle.

 

Taustalla muuten Reinon rakentama vahtibotti.

 

 

Ilmin vaatteet olivat vaihtuneet vähän normaalimpaan housuasuun. Mikä yllätys, Ilmi ei ollenkaan osannut arvata, että kosinta oli tulossa niin nopeasti. Koska Reino oli mammonasimi, hänen toiveissa oli naida rikas simi. Ilmi ei valitettavasti ollut rahakas, mutta ei kaikkea voi saada.

 

 

Reino piti värkkäilystä aivan valkohehkuisuuteen asti ja rakensi innokkaasti robotteja. Nyt valmistui soppabotti.

 

 

Oli Ilmin ja Reinon hääpäivän aamu ja oli tarkoitus lähteä kirkkoon. Olikohan Julius tulossa hulluksi? Hän nimittäin sukelsi parhaissa vaatteissaan uima-altaaseen.

 

 

Vettä valuva Julius nousi uima-altaasta ja Reino juoksi taustalla katsomaan, mitä oli tapahtumassa.

 

 

Julius ei itsekään tiennyt, miksi hän oli mennyt uimaan parhaat juhlavaatteet päällä. - Päässä rahisee oudosti...

 

 

- Olisitpa nähnyt, sanoi Reino Ilmille, faija ihan litimärkänä ja ravistelee päätään. Ihan kummallista. Se on tullut vanhoilla päivillään hulluksi.

- Meillä alkaa olla jo kiire, sanoi Ilmi hermostuneena, painahan nyt kaasua. Kaikki varmaan odottavat jo kirkossa.

 

 

Ilmin ja Reinon hääpäivänä sää oli kirkas ja aurinkoinen. Elbonian kirkossa oli vihitty muutama muukin von Himpulan suvusta.

 

 

Valat vannottiin vihkikaaren alla perinteisin menoin. Yllättäen kirkonpenkkiin oli istahtanut myös Luihu Kelmi. Julius oli vihainen ja yritti häätää hänet pois, sillä ei häntä kukaan ollut kutsunut. Ryövää vielä hääväen kukkarot.

 

Vieraaksi oli kutsuttu ainakin Risto, Lasse, Ville ja Nikki. Muitakin oli kutsuttu, mutta eivät tulleet, mokomat.

 

 

- Hei Risto, miten menee? Mitä sinulle ja Eiralle kuuluu? Julius kyseli pojaltaan.

- Kiitos kysymästä, isä, meillä menee ihan mukavasti. Eira sai töitä pankkirosvona ja hän on nyt pieniin päin. Meille syntyy vauva ihan parin päivän kuluttua, Risto sanoi ja ihmetteli isänsä ryppyistä ja kosteaa pukua.

 

 

Kirkon toisessa siivessä on juhlasali, jossa voi pitää muun muassa tällaisia perhejuhlia. Tietysti kohoteltiin maljoja ja pidettiin puheita. Enempiä kuokkavieraita ei näkynyt.

 

 

Ruokatarjoilu oli niin runsas, että ruuista suurin osa taisi jäädä syömättä.

 

 

 

Ilmi ja Reino juhlivat railakkaasti aamuun asti. Myös Julius oli mukana tanssilattialla loppuun saakka.

 

 

Heti seuraavana päivänä olikin Juliuksen vuoro siirtyä ajasta iäisyyteen. Hulatytöt saivat taas tanssia.

 

 

Reino suri isänsä haudalla, joka siirrettiin puutarhan perälle tästä etupihalta. Julius jätti perintöä sekä Reinolle että Ristolle. Myös Lasse ja Ville saivat hiukan rahaa Juliuksen testamentista.

 

 

Ilmi ei ollut erityisen taitava missään lajissa. Hän yritti hoitaa kasvimaata, mutta eihän siitä mitään tullut. Nämä tomaatit kuivuivat ja lopulta ne myytiin pilkkahintaan.

 

 

Onneksi soppabotti haki taas ruokaa. Tässä talossa ei enää tarvitse itse kokata. Ruokaa tulee aina, kun on nälkä.

 

 

Ilmi odotti esikoista ja hänellä oli melko vaikea raskaus. Koko ajan hirveä nälkä ja kaamea väsymys päällä. Silloin oli soppabotista todellista hyötyä.

 

 

Esikoinen oli poika ja sai nimekseen Tommi. Hänellä oli pisamainen iho, vaaleat kulmakarvat ja kirkkaan siniset silmät.

 

 

Ilmi ei oikein ymmärtänyt, että vaipat pitää vaihtaa. Ei se auta asiaa, että pitelee nenäänsä ja kauhistelee pahaa hajua. Voi Tommi parkaa, kun ei siitä kukaan huolehdi. Ilmi oli kiinnostuneempi omasta urastaan kuin lapsesta. Hän sai työtä haluamaltaan alalta eli esiintyjäksi. Hän oli ensin miimikko ja yleni nopeasti trubaduuriksi.

 

Reino oli saavuttanut uransa huipun ja tullut kaupunkisuunnittelijaksi. Nyt hänellä oli entistä enemmän aikaa harrastukselleen. Hänen ahkera värkkäilynsä tuotti vihdoin tulosta ja hän sai rakennetuksi servon.

 

 

Servo alustettiin naiseksi ja sille annettiin nimeksi Klaara. Sillä oli samat mieltymykset ja inhokit kuin rakentajallaan ja myös mammonatavoite.

 

 

Klaara meni heti peilin ääreen katsomaan, että minkäs näköisiä sitä ollaan.

 

 

Nyt soppabotti pantiin varastoon, koska Klaarahan oli loistava kokki.

 

 

Tommikin sai vihdoin huolenpitoa ja hellää hoivaa, kun Klaara otti tomerasti ohjat käsiinsä.

 

 

Kun Tommista tuli taapero, huomattiin, että hänelle tuli punertavat hiukset. Sehän sopii hyvin yhteen pisamaisen ihon kanssa.

 

 

Servojen pitää aina välillä ladata akkuja auringonpaisteessa.

 

 

 

Lisää lapsia. Tällä kertaa kaksoset. Ensin syntyi poika, hänkin pisamaihoinen. Nimeksi annettiin Teemu.

 

 

Seuraavaksi syntyi tyttövauva, jolle annettiin nimeksi Tuuli. Oikein nätti vauva. Mahtaako hänestä tulla äitinsä kopio? Onkohan hänestä perijäksi?

 

 

Reino ihmetteli, mistä näitä pisamanaamoja oikein tuli, kun ei kumpikaan vanhemmista ollut yhtään pisamainen.

Perheessä oli nyt kauhea tohina, kun oli monta pientä yhtä aikaa. Kaikki yrittivät hoitaa lapsia samanaikaisesti, eikä lapset saaneet nukkua rauhassa.

 

 

Sitten Tommi kasvoi. Hänelle kasvu oli tuhannen miinuspisteen arvoinen tuskallinen kokemus.

 

 

Tommi sai raivokohtauksen sen takia, ettei hänelle ollut hankittu kakkua ja muutenkin syntymäpäivä meni ihan poskelleen. Kaksoset veivät aikuisten kaiken huomion eikä kukaan muistanut Tommia. Se oli vaan niin VÄÄRIN!

 

 

 

 

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun

 

 

Ensimmäisistä stipendirahoista Risto ja Reino hankkivat kunnon soittopelit opiskelija-asuntolaan. Niitä voisivat siellä tietysti käyttää kaikki muutkin, silloin kun pojat olivat luennoilla tai muissa puuhissa.

Näitä "muita puuhia" oli valitettavasti aina joku muukin seuraamassa. - Hmmm, ei hetkenkään rauhaa, harmitteli Risto Eiralle. - Mentäiskö ulos, ehdotti Eira.

Risto rakasti Eiraa syvästi ja muisti myös kertoa sen ääneen. Onpa sääli, ettei täällä ole yhtään romanttista paikkaa, missä nuoripari voisi kuherrella rauhassa.

Kuhertelu tähtitaivaan alla olisi muuten ihanan romanttista, mutta kun se tapahtuu portaiden ja postilaatikon välissä... Voi ei, aika epätoivoista menoa!

Risto otti puheeksi yhteisen omakotitalon vuokraamisen: - Olen tässä vähän laskeskellut. Viimeistään toisen lukuvuoden puolivälissä olemme saaneet tarpeeksi rahaa kasaan, siis jos saamme täydet stipendit. Sitten kannattaisi vuokrata talo yhteiseen käyttöömme.

- Kyllähän tähän kolhoosielämään kyrsiintyy pikku hiljaa, vastasi Reino, kannatetaan!

- Ihana idea, mä olen mukana, sanoi Kiira.

Sopiva talo löytyikin helposti. Mukaan lähtivät tietysti kaikki ne, jotka olivat samalla taksilla tulleet alunperinkin, myös Nikki.

Talossa oli kaksi isoa makuuhuonetta ja yksi pieni. Sen lisäksi oli opiskelutila, yhtenäinen keittiö-ruokailutila sekä harrastehuone. Talo oli osittain kalustettu, mutta jotakin sentään jouduttiin ostamaan, kuten kirjahylly, verhoja ja mattoja sekä pari tietokonetta. Yksi tietsikka tuli tietysti taas siltä Herra Humblelta ja sitä varten ostettiin työpöytä Nikin huoneeseen (sitä ei vielä tässä ole).

Luonnollistahan oli, että pariskunnat valtasivat isot makuuhuoneet. Parisänkyjen toimivuutta piti tietysti heti testata.

Nikki-parka oli yksinäinen ja sai tyytyä tähän pieneen huoneeseen. - On tämä silti sata kertaa viihtyisämpi kuin asuntolan kämpät, hän iloitsi.

Pojat halusivat koripallokentän takapihalle. Se oli niin kallis, että tuli matti kukkaroon, eivätkä nuoret enää pystyneet maksamaan laskuja.

Näistä kahdesta veljeksestä vain toinen voi olla perijä ja toinen saa jäädä kaupunkilaiseksi naapurustoon. Kumman heistä nyt valitsisi? Reinolla on mammonatavoite ja elämäntoiveena päästä kaupunkisuunnittelijaksi. Ristolla suosiotavoite ja elämäntoiveena oli saavuttaa urheilu-uran huippu.

Kiira ja Nikki joutuivat heti huonoihin väleihin, kun Nikille selvisi, ettei Kiira pidä matematiikasta.

Nikki oli hyvin matemaattinen ja ihaili Reinoa, joka oli valinnut fysiikan pääaineekseen. Risto katseli vieressä ja huomasi kyllä Nikin ihastuksen huokaukset.

Reino oli ahkera pänttääjä ja kulki usein kirja kädessä. Silloin hän ei juuri piitannut muusta maailmasta. Nikki katseli Reinoa ja oli selvästi iskenyt silmänsä tähän. - Eihän Kiira ole sopiva tyttö Reinolle. Minä sopisin niin paljon paremmin yhteen hänen kanssaan, Nikki ajatteli ja näki jo itsensä Reinon kainalossa.

Reinokin osoitti ainakin jonkinlaista kiinnostusta Nikkiä kohtaan: - Olet napittanut villatakkisi ihan hassusti, Reino tuumi ja laittoi napit oikeisiin napinläpiin.

Tästäpä Nikki oli seitsemännessä taivaassa päästessään näin vaivihkaa lähelle rakastamaansa poikaa. Hänen huuliltaan pääsi heikko vingahdus, kun hän veti syvään henkeä.

Opiskelijaelämä oli tässä talossa usein kovaa työtä, kun tentit lähestyivät. Kaikki ymmärsivät, että stipendejä oli saatava, jotta elämä jatkuisi mukavasti omassa vuokratalossa. Vain Ristoa ei huvittanut lukea.

Risto ei halunnut tuhlata aikaa turhaan opiskeluun. Hänelle riitti, että lukuvuosi menisi läpi rimaa hipoen. Hän soitteli lehtoreille ja kertoi olevansa etevä monissa taitolajeissa. Kyllä siitä hiukan oli apua, vaikka omakehu haiskahtikin.

Koska rahat olivat tiukilla, Nikki oli kutsunut vanhempansa käymään. Hän selitti suunnitelmaansa Reinolle: - Soitetaan niille rokkia ja ne antaa meille tippiä. Siitä saadaan pika-apuna rahaa ruokaan ja laskujen maksuun.

Reinoa epäilytti: - Tuntuu vähän huijaukselta, mutta kokeillaan vaan. Koska eihän me ketään pakoteta antamaan meille rahaa.

Nikin vanhemmat, Nanna ja Burton, tulivat oikein mielellään katsomaan, millaisessa talossa heidän rakas tyttärensä asuu. Oli mukava nähdä, että Burton rakasti noin kovasti vaimoaan. Heillä oli ollut omat murheensa elämässä, mutta nyt kaikki oli hyvin.

(Jos joku lukee myös Simbreroa eikä sattumoisin tiedä, niin tässä ovat Nadian ottovanhemmat.)

Reino oli kutsunut paikalle myös Lasse-serkun. Sitten asuinkumppanit soittivat niin paljon ja lujaa kuin ikinä pystyivät ja tippejä virtasi lasipurkkiin tiuhaan tahtiin. Eira kiitteli kovasti Burtonia lahjoituksesta. Rahat tulisivat tarpeeseen.

Kun vieraat olivat lähteneet ja rahat laskettu, kävi ilmi, että Nikin suunnitelma oli onnistunut yli odotusten. Rahaa oli kertynyt yli tuhat simeleonia. Sitä piti tietysti lähteä juhlimaan. Kaikki muut jorasivat innokkaasti, vain yksi ei jaksanut osallistua ilonpitoon. Nikki seisoi keskellä tanssilattiaa ja nieleskeli itkua. - Reinon takia minä yritin kaikkeni eikä hän huomaa minua ollenkaan. Olisin niin halunnut tanssia hänen kanssaan. Mutta ei. Ei kiitoksen sanaa edes..., Nikki ajatteli pettyneenä.

Reino vain jorasi innokkaasti muiden mukana eikä osannut kuvitellakaan Nikin mielipahan määrää.

Tanssilattialla oli eräs pitkään pukuun sonnustautunut vaalea nainen, joka oli myös iskenyt silmänsä meidän Reinoon. Hän yritti turhaan tehdä vaikutusta, sillä eihän meidän Reino välitä blondeista eikä varsinkaan punasilmäisistä blondeista.

Kiira huomasi, että jotain oli tekeillä ja mulkaisi kulmat kurtussa vihaisena, että mitäs se naikkonen siinä oikein puhuu minun Reinolleni.

Nikki oli pahoittanut mielensä, eikä pystynyt juhlimaan. Hän meni baariin istumaan. - Yksinäinen minä tässä joukossakin olen - aina yksin. Miksei minulle löydy ketään? Olenko minä niin ruma, ettei ketään poikaa kiinnosta tulla juttelemaan minulle? Missä vika?

Sitten eräänä päivänä ovelle oli ilmestynyt taikalamppu. Reino oli ensimmäisenä paikalla, joten hän sai luvan hieroa lamppua ja esittää ne kolme toivomusta. Risto katseli takana välinpitämättömän näköisenä, aivan niin kuin taikalampun henki olisi ihan tavallinen osa arkipäivää hänelle.

Reino toivoi mammonaa ja tietysti rahasäkki humpsahti viereen (rahaa oli 10.000 simeleonia). Sitten hän toivoi kauneutta ja lopuksi mielenrauhaa. Lampun henki kiitti päästessään nyt vapaaksi lampusta. Tämän lampun henki muuttui vaaleaksi koiraksi.

Päästyään eteiseen Reino huomasi Nikin katsovan häntä oudosti. - Tulinkohan minä nyt kauniimmaksi? ihmetteli Reino, kun tuo Nikki niin pitkään minua katsoo.

Samassa hänen viereensä tupsahti uusi rahasäkki jostakin. Tämä laitettiin hänen reppuunsa eikä enempää rahaa enää tullut.

Nikki hakeutui tästä lähtien aina Reinon seuraan. Toisistaan tietämättä he kumpikin ajattelivat haluavansa rakkautta elämäänsä. Voisiko se olla mahdollista, he miettivät arvioiden salaa toinen toistaan. Nikki ehkä hiukan innokkaammin ja Reino vain hupimielessä, mutta kuitenkin.

Reino uskoutui veljelleen ja kertoi Nikin näyttävän nyt jotenkin niin söpöltä. - En ollut ennen huomannutkaan, mutta hän on oikein kiinnostava mimmi, sanoi Reino.

- Senkin hullu, hän on isämme serkku. Ei sukulaistytön kanssa voi alkaa mitään! huusi Risto ja piti ajatustakin aivan pöyristyttävänä.

Reino oli pian hätää kärsimässä, sillä naisen vaistollaan Kiira oli jotakuinkin tilanteen tasalla. - Olen huomannut kuinka te katselette toisianne Nikin kanssa, hän sanoi ja jatkoi: - Pidätkö sinä minua aivan sokeana? Mikä sinä oikein luulet olevasi? Aivan sietämätöntä!

Reino meni aivan lukkoon, kun Kiira oli tiukkana: - En jaksa tätä enää. En voi jatkaa näin! Sinun on päätettävä, mitä sinä haluat. En enää tiedä, mikä minun asemani on. Onko minulle enää tilaa sinun elämässäsi? Ollaanko me vielä yhdessä vai ei?

Reino ei vastannut, sillä hän ei itsekään käsittänyt, mitä oli tapahtumassa. Hänhän rakasti Kiiraa, tuttua turvallista Kiiraa. Ja toisaalta Nikki oli niin salaperäinen ja jännittävä. Ensi kertaa Reino tajusi, että hänellä olikin vaihtoehtoja.

Ruuanlaittovuorot oli jaettu tasapuolisesti. Nikki oli nyt kokannut ja päätänyt kokeilla jotain uutta. Reinon mielestä kastikkeen maku oli hirveä, mutta urheasti hän pureskeli suunsa tyhjäksi. Nikki oli jo syönyt, eikä hän ollut huomannut ruuassa mitään kummallista.

Myös Eira yökkäili syödessään, joten kyllä näissä jättikatkaravunpyrstöissä varmasti oli jotain vikaa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan sairastunut.

Reino halusi kunnon miesten ruokaa, sillä hänelle oli jäänyt vielä nälkä. Paksu T-luupihvi auttaisi asiaa kummasti.

Ristolle maittoi myös mehevä T-luupihvi. Hän päätti alkaa kokiksi, kun tulisi isoksi. No ei todellakaan!

Kun oli Kiiran vuoro laittaa ruokaa, hän teki hampurilaisia. Ne maistuivat näköjään kaikille muille paitsi ei Nikille.

Ruokailutilan pöytä oli mukavan iso ja siihen mahtui oman porukan lisäksi myös vieraita. Sen ääressä oli hyvä kirjoittaa esseitä. Puhe kääntyi usein opiskeluasioihin, vaikka heillä kaikilla olikin eri pääaine.

Eräänä pilvisenä päivänä se sitten tapahtui: Nikki näytti avoimesti rakkautensa tummanpunaiset sydämet Reinolle. Reinohan ei kuitenkaan rakastunut, hän pikemminkin vain ihastui kovasti. Sen verran hänessä jokin kuitenkin liikahti, että hän tunsi tarvetta selvittää välinsä Kiiran kanssa. Hän halusi olla taas vapaa, koska mukavia naisia oli tarjolla.

Reino oli mielestään liian nuori sitoutumaan kiinteään parisuhteeseen. - Olemmekohan me liian tiiviisti yhdessä? Minusta tuntuu, että elän kuin vankilassa sinun kanssasi, valitti Reino Kiiralle, joka oli hyvin pettynyt Reinoon ja entistä varmempi omien tunteidensa kylmenemisestä. - Haluamme ilmeisesti aivan eri asioita, totesi Kiira surullisena.

Sinä iltana Kiira ja Reino päättivät lopettaa seurustelun, sillä heidän välillään ei enää ollut rakkautta. Kiira ei voinut pidätellä itkuaan enää kauempaa, vaikka tiesikin tämän olevan ainoa oikea ratkaisu. Rakkauden loppuminen satuttaa aina.

Kiira ei tietenkään enää halunnut jäädä asumaan saman katon alle. - En saanut Reinolta aitoa rakkautta enkä kestä olla täällä viidentenä pyöränä, vaan muutan muualle. Nyt vasta tajuan, miten rankkaa on tulla petetyksi. En anna Nikille ikinä anteeksi, että hän niin salakavalasti juonittelemalla vei minulta Reinon. Löydän kyllä paremman miehen. Onhan meressä runsaasti kalaa, niin ettei muuta kuin koukkuja vaan vetämään, päätti Kiira ja läimäytti taksin oven kiinni.

Risto ja Eira olivat hämillään Kiiran ja Reinon välirikosta. Eira ei tainnut vielä tietää Nikistä ja Reinosta, sillä häneltä riitti paljon sympatiaa Reinolle. Tämä oli nyt valmis avaamaan ovet elämässään enemmällekin rakkaudelle. - Tervetuloa kaikki naiset tänne, ajatteli Reino.

Osoittautui, että Nikki oli raivokkaan mustasukkainen Reinosta. Hän kävi Eiran kimppuun syyttäen tätä Reinon viettelemisyrityksestä. Eira loukkaantui moisista väitteistä ja ajatteli, ettei Nikki tainnut olla ihan viisas. Kiistan kohde itse sen sijaan nukkui sohvalla sikeää unta autuaan tietämättömänä naisten eripurasta.

Risto oli laittanut salaattia kurkuista, tomaateista ja vihreästä parsakaalista, koska oli niin laiska kokki. Reino oli vihainen Ristolle mokomista kaninrehuista, mutta söi kuitenkin nälkäinen kun oli.

Kylläpäs Eira näyttää kummastelevan huippukokin vierailua. Risto sai yllättäen kutsun kokkikerhon jäseneksi eikä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Reino ei pystynyt katsomaan, sillä hän yritti pitää tiukasti pokkaa ja puri huultaan. Kyllähän hän tiesi, ettei Risto ollut kiinnostunut mistään idioottimaisesta kokkikerhosta.

Reino oli kaikkien muiden tavoin alkanut pitää kitaransoitosta ja harjoitteli säännöllisesti sikäli, kun talon ainoa kitara oli vapaana.

Risto maalasi muotokuvan tyttöystävästään Eirasta soittamassa kitaraa. Siitä tuli aika hieno.

Menestysromaanin kirjoittaminen oli jatkuvasti Reinon toiveissa ja hän olikin ennättänyt jo jossain välissä kirjoittaa sellaisen. Siitä hän sai tuloja noin 2500 simeleonia. Eira oli ensimmäisenä onnittelemassa häntä. Olikohan Eira sittenkin ihastumassa Reinoon? Toivottavasti ei.

Sitten pinnan alla kytenyt epäluulo sai lisää pontta, kun Nikki huomasi Eiran kehuvan Reinoa. Nikki tuntui uskovan, että Eira yritti pokata Reinoa kaikenlaisella mielistelyllä. Nikki taisi olla epätasapainoinen tyttö, koska nyt mustasukkaisuuskohtauksen käydessä ylivoimaiseksi hän ei kyennyt hillitsemään itseään, vaan hyökkäsi Eiran kimppuun. Reino nauraa hohotti, sillä hänestä kissatappelua oli hauska seurata. Eira pyysi Ristoa auttamaan.

Riston oli vaikea uskoa, että Reinolla ja Eiralla olisi jotain meneillään, vaikka Nikki sellaista ulvoikin kovaan ääneen. - Niillä on joku salaliitto, ihan varmana on, itkeskeli Nikki.

Opinnot alkoivat olla taas kriittisessä vaiheessa ja Reino keskittyi täysillä lukemaan tentteihin. Häntä ei kiinnostanut Nikin lapsellinen oikuttelu ja hän päätti pitää etäisyyttä tähän. Nikki teeskenteli välinpitämätöntä, mutta mietti kuitenkin koko ajan keinoja, miten saisi Reinon taas innostumaan. - Mitäs jos saisin hänet jotenkin mustasukkaiseksi, sitten hän kiinnostuisi minusta uudelleen, hän suunnitteli.

Nikki ryhtyi saman tien tuumasta toimeen ja hurmasi Ristoa parhaansa mukaan kovalla kertarysäyksellä. Reino oli juuri jääkaapilla ja joi suoraan purkista, kuten kuka tahansa normaali mies, kun hänen tajuntaansa iski, että jotain oli tapahtunut. - Risto oli perso imartelulle, mutta menisikö hän silti tuollaiseen halpaan, sopii kysyä...

Urheiluvalmentaja sattui juuri sopivasti tulemaan paikalle näkemään, kuinka Reino läpsi Nikkiä ympäri korvia. - Minä en pidä siitä, miten yrität saada kaikki ihastumaan itseesi, Reino huusi vihaisena.

- Minähän sanoin sinulle, ettei Nikin kanssa kannata haaskata aikaansa, totesi Risto rauhallisesti veljelleen, kun tunnekuohu hiukan myöhemmin oli asettunut.

- Niinpä! Olit aivan oikeassa, myönsi Reino ja lisäsi, ettei ollut koskaan ottanut Nikkiä kovin vakavasti. - Miksiköhän tytöt aina ovat niin tosissaan, tyyliin kaikki tai ei mitään? hän jatkoi sitten mietteissään.

- Onhan se aikamoinen tyrkky, naureskeli Risto, et kai luullut mun oikeasti siihen olevan retkussa? Ei ikinä. Minun sydämeni kuuluu yksin Eiralle!

Nikki itki, huusi ja kiukkusi tuskaansa vessassa suunnitelman epäonnistuttua surkeasti. Hän kirosi Reinon alimpaan hornankattilaan ja Riston siinä sivussa myös. Veljekset olivat pistäneet häntä huokealla. Onneksi opiskelut olivat jo aivan loppusuoralla. Jo huomenna olisi viimeinen päivä yliopistossa ja Nikki päätti selviytyä siitä kunnialla vaikka hammasta purren.

Nikki tapasi sattumalta pihalla komean nuoren miehen ja alkoi jutella tälle. Siinähän oli Sipi Ruusukunnas.

Nikki leikitti Sipiä hiukan ihan huvin vuoksi ja kertoi samalla kuinka ikävästi hänen edellinen suhteensa oli juuri päättynyt kahden veljeksen juonitteluun häntä vastaan.

Sipi kuunteli kyllä Nikin vuodatusta, mutta ajatteli samalla, ettei noissa jutuissa ollut mitään järkeä. Nikki ei huomannut toisen epäilevää katsetta, vaan jatkoi vain valitusvirttään itsekkäästi.

Sipi oli jo saanut kuulla aivan tarpeekseen ja hänen ilmeensä suorastaan kivettyi, kun Nikki alkoi ulista epätoivoisena. Sipille tuli mieleen, ettei Nikki oikeastaan tainnut välittää kenestäkään muusta kuin omasta itsestään. - Toivottavasti sinua helpotti, kun sait näin purkaa mieltäsi, sanoi Sipi ja lähti pois.

Reino ja Risto halusivat järjestää vielä juhlat valmistumisen kunniaksi ja kutsuivat isänsä, Lasse-serkun ja muutamia ystäviä. Myös Nikki oli selviytynyt kriisistään ja juhli muiden mukana vapautuneesti.

Nikki ei malttanut odottaa, että pääsisi pois. Hän tilasi taksin ensimmäisenä ja palasi kotiin isin ja äidin luo tutkintotodistus taskussaan.

Eira oli vuorossa seuraavana. Valtiotieteilijä vaihtoi keltaiseen yöpaitaan ja lähti jonnekin, mistä lie oli tullutkin.

Sitten Reinon valmistujaiskuva. Hän oli itsevarma ja katsoi luottavaisena tulevaisuuteen. Tästä oli hyvä jatkaa.

Ristolla oli ainoana hiukan haikea olo. Hän ei olisi ikinä uskonut valmistuvansa ja vieläpä ihan hyvillä arvosanoilla, mutta tässä sitä vain oltiin. Niskassakin tuntui oudon viileältä, kun oli tukka tiukalla ponnarilla ja tungettuna hatun sisään.

Niin, se perimysasia sitten vielä:

- Heipä hei, tulin tässä vain oven läpi vähän kurkkaamaan kertoakseni, että minusta, Reinosta siis, tehtiin seuraava perijä.

Tästä on todellakin hyvä jatkaa. Jiihaa!

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun

Julius joutui jälleen kerran täyttämään kulkukoiran kaivaman kuopan. - Piru ne rakit periköön, hän jupisi kiukuissaan. Mistä niitä aina riittää?

Julius oli vanhentunut ennen aikojaan. Hän oli menettänyt kauniit kiharansa ja oli nyt lähes kalju. Uutta puolisoa ei ollut Juliukselle enää löytynyt sen jälkeen, kun hän oli jäänyt leskeksi monta vuotta sitten. Pojat olivat hänelle kaikki kaikessa. Hän oli hyvin ylpeä pojistaan.

Pojat olivat olleet niin pieniä äitinsä kuollessa, etteivät edes muistaneet tätä. Nykyään Reino (vasemmalla) ja Risto olivat hausoja veikkoja, aina keppostelemassa.

Julius yritti olla pojille sekä isä että äiti ja koetti pärjätä, miten parhaiten taisi. Hän oli loistava kokki, mutta aina joskus ruoka paloi pohjaan ja palokunta tuli paikalle.

Palomies sanoi: - Olisit varovaisempi senkin vanha tomppeli. En mä jaksa aina näitä keittiöpaloja käydä sammuttelemassa.

Sitten hän lähti pois elämäänsä kyllästyneen näköisenä. Juliusta jurppi niin maan perusteellisesti, mitä meni palomies sanomaan.

Juliuksen veli Jesse oli eronnut vaimostaan ja palasi asumaan veljensä luokse heidän entiseen lapsuudenkotiinsa. - Olen kirjoittanut yhden menestyskirjan, mutta oikeastaan olen dinosaurusten kloonaaja ammatiltani. Se on mielenkiintoista työtä, hän selvitti. - Mistä sait tuon pahannäköisen mustelman kyynärpäähäsi? kysyi Julius. - Ai tämä, ei tämä mitään, vastasi Jesse. Viime viikolla kloonaamani dinosaurus se vain pääsi vahingossa kolhaisemaan minua.

- Oho, onpa jännittävää, tuumi Julius, mutta kyllä hänkin oli pärjännyt elämässään ihan mukavasti. Hän ansaitsi leipänsä professorina.

Reino (vasemmalla) ja Risto tulivat teini-ikään ja mittelivät taas kerran voimiaan. He olivat luonteeltaan kovin erilaisia, mutta voimiltaan hyvin tasaväkisiä.

Reino oli hyvin looginen ja matemaattinen. Hän pelasi mielellään shakkia setänsä kanssa.

Keskustelunaiheet olivat yleensä aika tylsiä: kuinka kukaan jaksaa jaaritella noin kauan säästä?

Risto oli kasvanut liian pitkäksi. Hän ei enää mahtunut koulubussiin.

Riston suosikkiharrastus oli kitaransoitto. Häntä ei opiskelu paljonkaan kiinnostanut, vaan hän halusi perustaa oman bändin. Hän suhtautui musiikkiinsa vakavasti.

Reino oli enemmän kiinnostunut tieteistä ja alkoi nytkin ihan vapaaehtoisesti lukea lehdestä tiedeartikkeleita. Ristolla taas oli tapana tarttua aina ensimmäisenä kitaranvarteen, kun on hetki luppoaikaa. En yhtään osaa sanoa vielä tässä vaiheessa, kummasta tulisi parempi perijä...

Sitten yllättäen Reino toi ystävän kotiin koulusta. Tytön nimi oli Kiira ja nuoret näyttivät tulevan hyvin juttuun keskenään.

MUISKIS! Ensisuudelma kumpaisellekin.

Hei, tämä Kiirahan onkin nätti tyttö. Hmmm, varmaan hyvät geenit ... Aika onnistunut valinta, Reino. Pisteesi mahdollisena perijänä kohosivat juuri.

Jessellä oli joku outo unitauti. Hän haahuili ympäriinsä pyjamassa ja tuollaiset Zz-kirjaimet kohosivat jatkuvasti hänen päästään. Saihan hän pallonkin kiinni, niin että silmät hänellä olivat auki kylläkin, mutta muuten tuollaista unissakävelyä.

Ruuanlaittokin onnistui Jesseltä ihan mainiosti, vaikka päästä tuli koko ajan niitä zetoja. Hän kokkasi jättikatkaravun pyrstöjä, om nom nom!

Juliuksen mielestä oli tärkeää keskustella poikien yliopisto-opinnoista, mutta Jesse vain päästeli zetoja kallostaan. Risto ilmoitti aikovansa jättää yliopiston väliin ja Reino katsoi häntä epäuskoisena haavi auki.

Sitten tuli joulunaika ja opiskelijat tulivat kotiin käymään. Jesse halasi tiukasti poikaansa Lassea, Riston ja Reinon serkkua. Hän pyysi tätä hiukan kehumaan opiskelijaelämää. Tarkoituksena oli, että kyllä se Risto siitä sitten myös innostuu.

Lasse toi mukanaan opiskelukaverinsa Villen. Jesse oli epäkohtelias ja valitteli henkilökohtaisia vaivojaan. - Voi että kun mua niin sattuu tuohon eturauhaseen, hän vaikersi, mutta miksi se ketään olisi kiinnostanut. Ei ainakaan Villeä.

- Eikös tänne odoteta joulupukkia? Faija hei, aiotko olla työtakki päällä koko illan? kysyi Lasse isältään.

Lasse teki työtä käskettyä ja kehui Ristolle, miten mukavaa yliopistossa oikeastaan oli. Ei tarvinnut käydä töissä vaan riitti, että silloin tällöin muisti raahata luunsa luennolle. Risto kuunteli serkkuaan ihaillen, mutta tietysti tästäkin jutustelusta kehkeytyi pieni voimien mittelö.

Sitten joulupukki tulikin aivan yllättäen. Reino pelästyi niin pahasti, että häneltä meni kyynärpää sijoiltaan.

Risto oli veljeksistä se leikkisämpi. Meniköhän hän tällä kertaa liian pitkälle, kun hän päätti terästää pipareita tujauksella ilolientä? Hän oli päättänyt varmistaa, että kaikilla olisi hauskaa.

Piparit maistuivatkin kaikille ja pian huoneen täytti iloinen puheensorina. Reinokin oli jo toipunut nyrjähdyksestään ja kertoili seuraavansa mielellään myös talvilajeja. Minkähän takia Julius noin punehtui?

Kun joulupukki alkoi hohottaa katkeamatta, Ristolle tuli hetkiseksi huono omatunto ja arveli tehneensä virheen. Se meni kuitenkin nopeasti ohi ja hän alkoi nauttia tilanteesta, kun kaikki sekoilivat.

Nyt Lassekin jo ihmetteli joulupukin kovaäänistä hohotusta, joka ei näyttänyt ollenkaan loppuvan. Risto toivoi, ettei kukaan saisi selville, mitä hän oli tehnyt.

Joulusta tuli ikimuistoinen, kun kaikki olivat poikkeuksellisen hauskalla päällä. Jesse oli ainoa, joka epäili Riston tehneen kepposia. (Miksiköhän Jessellä oli taas työtakki päällä?)

Yläkerran vessassa Julius innostui kutittamaan joulupukkia oikein olan takaa ja tämä kiemurteli naurusta. (Aikuiset miehet viitsivätkin...)

Joulupukki jätti lahjaksi pienen nallen ja lähti sitten jatkamaan matkaa.

Vanhat papat väsähtivät ja kävivät saman tien vierekkäin parisänkyyn nukkumaan.

Risto: - Olin toivonut, että pukki toisi lahjaksi rakkautta, mutta eipä tuonut ei. Nyt sitten keksin kokeilla toivomuskaivoa.

Risto meni ulos ja heitti lantin toivomuskaivoon.

Hän seurasi katseellaan sen putoamista, mutta kaivo oli niin syvä, ettei pohjaa näkynyt.

Hän kallisti korvaansa ja kuuli pienen molskahduksen, kun kolikko tipahti veteen.

Kaivon pohjalta alkoi kuulua huminaa ja sieltä alkoi kajastaa vihreää valoa. Risto oli jännityksestä tönkkönä. - Toivottavasti tämä onnistuu, hän ajatteli.

Yhtäkkiä hänen vierelleen ilmaantui tyttö, joka muitta mutkitta suukotti häntä kevyesti. Iiik, sehän oli ensisuudelma!

- Tämähän menee hyvin, ajatteli Risto, kun vihreät ystävyyspallot, vaaleanpunaiset ihastumissydämet ja punaiset rakastumissydämet nousivat ilmoille samanaikaisesti, kun vielä ensisuudelman pikkusydämiäkin leijui ilmassa.

- Ooh, täydellistä, tuumi Risto ja otti tytön tiukkaan syleilyyn. Sitten hänelle tuli mieleen kysyä tämän nimeä. - Olen Eira, huokasi tyttö hempeällä äänellä. Kukas sinä olet?

- Voi Eira, Eira - onpa ihana nimi. Minä olen Risto ja minä niin rakastan sinua valtavasti! Risto kuiski tytön korvaan kuin huumaantuneena.

- Haluaisitko alkaa seurustella mun kanssa, kysäisi Risto vieläkin aivan pyörällä päästään. - aletaan vaan, vastasi Eira, mutta mä olen kyllä pian lähdössä opiskelemaan. Lähdetkö sinäkin Stenvall-instituuttiin?

Vielä nämä seurustelusydämet samalle illalle. Kylläpä tämä kaivo antoi hyvän joululahjan Ristolle. Mutta nyt Riston piti äkkiä päättää, mitä hän vastaisi Eiralle tuosta opiskeluasiasta.

Aamun sarastaessa Eiralle tuli kiire kotiin. Tänään olisi ihan tavallinen koulupäivä.

Siinä meni joulupukin jättämä nalle! Who let the dog in? Who? Who? Who? Who let the dog in?

Tietysti Risto halusi nyt lähteä Stenvall-instituuttiin opiskelemaan. Kaikki vähän ihmettelivät tätä äkkinäistä mielenmuutosta, mutta sitten koko perhe osallistui yhdessä pisteiden keruutalkoisiin. Julius joogasi selkä mutkalla. Hän oli yllättävän notkeassa kunnossa ollakseen tuollainen vanha pappa.

Sekä Risto että Reino saivat kerätyksi paljon pisteitä ja saivat siten stipendejä yliopistoon. Kummastakin pojasta oli nyt muotokuva saatu seinälle ja niin oli tullut aika halata hyvästiksi.

Ensimmäisenä kampukselle saapui Risto, jonka hiukset olivat hiukan kasvaneet.

Risto on vaaka, joka pitää meikistä ja koruista, mutta inhoaa silmälaseja. Hänen erikoisharrastuksensa on taide ja käsityöt.

Hänen perässään taksista astui Kiira.

Kiiran horoskooppi on härkä. Hän pitää silmälaseista ja meikistä, mutta inhoaa hajuja. Hänen erikoisharrastuksensa on pelit. Hänen jälkeensä taksista tuli poikien sukulaistyttö Nikki.

Nikille asuksi tuli tällainen kimono. Se pitää vaihtaa, koska ei tässä nyt olla Japanissa ollenkaan. Nikki on leijona, joka pitää tuoksuista ja koruista, mutta inhoaa harmaita hiuksia. Hänen erikoisharrastuksensa on musiikki. Nikki oli joukosta ainoa, joka tiesi, mitä haluaisi alkaa opiskella: matematiikkaa. Hän saisi miinuspisteitä, jos pääaineeksi tulisi teatteritaide.

Sitten taksista astui ulos Eira.

Eiran horoskooppimerkki on vaaka ja hän pitää sekä tuoksuista että hajuista mutta ei pidä vampyyreistä ollenkaan. Hänen erikoisharrastuksensa on taide ja käsityöt.

Eiran jälkeen viimeisenä taksista nousi Reino.

Reinollekin tuli tällaiset kummalliset vaatteet. Ei käy, sillä ei hän harrasta aikidoa. Asu pitää vaihtaa tavallisempaan. Reino on horoskoopiltaan rapu ja hän pitää tuoksuista ja juhla-asuista mutta inhoaa hajuja. Hänen erikoisharastuksensa on värkkäily.

Tässä on opiskelija-asuntolan pohjakuva. Talo on tuikitavallinen ja erittäin kolkko. Kalustuksessa on selvästikkin säästety, sillä halpahintaisesti ja niukasti on kalustettu. Huoneita on yhteensä yhdeksän ja lisäksi yhteiset tilat kuten olohuone, ruokala ja lukusali.

Risto ja Reino lähtivät Henkalle ja Maukalle vaateostokslle heti saman tien. Myös Nikki halusi vaihtaa vaatteet. Hän näkyykin kävelevän tuolla taustalla.

Reino valitsi käytännölliset ja lämpimät vaatteet. Häntä vähän nauratti Riston turhamaisuus.

- Oho mitkä värit! Ja minkä takia sulla on paita noin melkein napaan asti auki? Reino ihmetteli. - No kato pitää olla rock. Kyllähän sä tiedät, mä nyt oon tällainen tuleva rokkitähti, myhäili Risto ihaillen peilikuvaansa ja hyräillen kepeästi.

- Just joo, ajatteli Reino.

Nikki löysi itselleen uudet vaatteet. Hänkin halusi tavanomaisempaa tyyliä: musta villatakki ja harmaat farkut.

Takaisin asuntolaan saavuttuaan Risto etsi heti Eiran. Jo kaukaa ovelta hän huomasi tytön koneen ääressä. - Voi hän on niin ihana, ajatteli Risto ja tunsi ihan sydämensä pakahtuvan. Nyt piti äkkiä päästä halimaan, oli niin kova halipula päässyt yllättämään.

Eiran mielestä Risto näytti uusissa vaatteissaan tosi seksikkäältä ja niin sai pelien pelaaminen jäädä, kun rakkaus kutsui.

Risto otti pääaineekseen teatteritaiteen. Eiran toiveisiin ilmestyi yllättäen valtio-oppi, joten sitä sitten hänelle. Hän olisi saanut miinuspisteitä fysiikan valitsemisesta.

Myös Reinolla ja Kiiralla oli hyvä olla yhdessä. He eivät piitanneet asuntolan huonosta kalustuksesta ollenkaan. Oli vain niin ihanaa saada asua samassa asuntolassa.

Reino alkoi opiskella fysiikkaa ja Kiira psykologiaa.

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun

Palattuaan yliopistosta Juliuksen ensimmäinen ajatus oli etsiä työpaikka. Hän joutui kuitenkin korjaamaan tietokoneen heti alkajaisiksi. Se oli vieläkin se sama vanha härpäke, mutta Julius uskoi saavansa sen kuntoon. Juliuksen elämäntoive oli saavuttaa merentutkimus-uran huippu.

Koska työtä toivotulta uralta ei heti löytynyt, Julius päätti ottaa vastaan työn apulaislääkärinä. Sama se hänelle oli, jos oikealle uralle vain pääsisi sitten myöhemmin. Millähän tasolla terveydenhoito täällä Elboniassa oikein oli, kun lääkäriksi kerran pääsi noin helposti?

Julius mietti, miten voisi yllättää rakkaansa ja tutki matkatoimiston esitteitä. Hän oli nimittäin tavannut Alina-nimisen ihanan tytön yliopistossa ja suunnitteli jo yhteistä tulevaisuutta. Joku lahja olisi mukava antaa, mutta matkat olivat aika kalliita.

Julius päätteli, että olisi viisainta ostaa lahjaksi koru vain, koska ei ollut varma, minne Alina mieluiten matkustaisi lomalle.

Illalla Alina sitten tuli Juliuksen luo ja he vannoivat rakkautta. Tai siis Julius vannoi. Alina ei vaikuttanut innokkaalta perheenperustajalta, mutta Julius oli niin tohkeissaan, ettei huomannut. (Oho, itse en huomannut, että kuvaan tuli epähuomiossa jonkun piskin takalisto).

Julius ehdotti Alinalle kihlautumista ja tämä suostuikin, mutta sitten hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yöksi vaan poistui paikalta. Outoa, ajatteli Julius. Onkohan hänellä joku toinen?

Ehkä Alinasta ei kuitenkaan olekaan lasteni äidiksi. Hän kun näyttäisi olevan niin kiinni siellä yliopiston riennoissa. Julius oli hyvin mietteliäs ja päätti kysyä neuvoa ennustajalta.

Ennustajaeukko katsoi kiillotettuun kristallipalloonsa ja sanoi näkevänsä vaalean naisen Juliuksen rinnalla vihkikaaren alla. - Niinkö, ihmetteli Julius, sitten Alina ei varmaankaan ole se oikea minulle, vaikka olen koko ajan luullut. Sehän selviää, kun panen hänet vaimotestiin, hän tuumi.

Juliuksen äiti Lippe oli valmistanut sillä välin kasvislautasen, josta riitti tarjottavaa koko perheelle. Julius olisi kovasti halunnut kysyä äitinsä neuvoa naisongelmiinsa, mutta jotenkin sellainen ei vain luonnistunut häneltä. Hän ei millään voinut myöntää tehneensä liian hätäisen ratkaisun kihlautuessaan Alinan kanssa. Koska hän ei saanut kysytyksi neuvoa, hänen piti selvittää itse, mitä salaperäisellä Alinalla oli mielessään.

Julius meni illalla käymään kaupungilla ja yllättäen näkikin jotain, joka ei ollut hänen silmilleen tarkoitettu. Koska hän oli valmiiksi epäluuloinen, hän ajatteli saaneensa todisteet Alinan uskottomuudesta. Tuli kauhea riita.

Julius vaati selitystä, mitä Alina oikein tarkoitti mennessään kihloihin hänen kanssaan, muttei halunnut muuttaa yhteen asumaan. Eihän Juliuksen tarkoitus ollut kyseenalaistaa Alinan tarkoitusperiä, mutta jotenkin tilanne vain karkasi käsistä ja Alina suuttui Juliukselle entistä enemmän.

Seurasi molemminpuolista syyttelyä ja Julius lähti vihaisena ja pettyneenä kotiin. Mitähän tässä nyt olisi paras tehdä, hän pohti. Ehkä se ennustajaeukko olikin oikeassa.

Mietittyään asiaa yön yli Julius soitti Alinalle ja pyysi tätä käymään. - Haluan purkaa kihlauksemme. Et selvästikään ole ollenkaan sellainen tyttö kuin olin luullut, Julius tylytti Alinaa ja tämä oli tyrmistynyt ja itkun partaalla.

Vielä samana päivänä, kun Julius oli mennyt maksamaan laskuja, hän tervehti kadulla ohi kulkenutta tyttöä ja huomasi pitävänsä tästä kovasti. Tytön nimi oli Kanerva.

Siinä samassa Julius ja Kanerva huomasivat, että Alina oli varastamassa sanomalehteä kostoksi Juliukselle ja he molemmat pomppivat tasajalkaa ja osoittivat Alinaa syyttävällä sormellaan huutaen solvauksia.

Alina oli oikein nätti ja mukava tyttö eikä Julius mahtanut mitään vaan rakastui päätä pahkaa. Hän pyysi Kanervaa muuttamaan yhteen ja näin tapahtuikin. Kanerva toi tullessaan 15000 simeleonia rahaa, mutta ei lainkaan tavaraa. Hänen elämäntoiveensa oli saada kolme lasta yliopistoon. Hän oli horoskooppimerkiltään vesimies, piti uima-asuisista taiteellisista simeistä, mutta inhosi työttömiä. No, onneksi Julius oli töissä ja nyt jo päässyt jopa tavoittelemalleen uralle merentutkijaksi.

Sitten ei aikailtu enää yhtään kauempaa, vaan järjestettiin perhehäät kotipihalla.

Vieraaksi oli kutsuttu Juliuksen sisarukset Jesse ja Mirva sekä isovanhemmat Tiina ja Ville.

Hääkakku oli katettu aivan vihkikaaren viereen. Kun Kanerva leikkasi palan kakkua, hän muisti samalla polkaista jalkaa, jotta saisi määräysvallan perheessä. Julius oli raivoissaan Alinalle, joka oli ilmaantunut paikalle kuokkavieraana. Toivottavasti hän ei pilaa näitä häitä, Julius rukoili hiljaa mielessään.

Kakku maistui kaikille vieraille, mikä oli mukavaa, sillä usein vieraat alkavat tehdä häissä jotain aivan muuta.

Sitten kohoteltiin maljoja ja sulhasen isä piti liikuttavan juhlapuheen morsiusparille. Minkähän takia Villellä ei taaskaan ollut juhlavaatteita vaan ihan arkisesti risoissa farkuissa oli pojanpoikansa häissä? Sitä näköjään ihmetteli myös Tiina. Alinakin oli tullut kohottamaan maljan Juliukselle. Ehkä hän ei ollutkaan ihan niin vihainen, kuin luultiin.

Linde onnitteli poikaansa hyvän morsiamen löytymisestä ja morsian ajatteli löytäneensä hyvän sulhasen.

Ihanaa, että häät onnistuivat niin hyvin. Linde tanssi vielä aivan ekstaasissa yksinään, vaikka vieraat tekivät jo lähtöä.

Illan tullen syötiin liemisoppaa ja juteltiin hauskoista hääpippaloista. Sitten Julius luuli kuulevansa jotain kolinaa ulkoa.

Julius kuuli aivan oikein. Alina se siellä potkaisi roskapöntön kumoon sokean raivon vallassa.

- Arrgghh! Alina kuvitteli mielessään potkivansa Juliusta: - Tuosta saat ja tuosta, hän uhosi.

Sisällä talossa elämä jatkui rauhallisissa merkeissä. Talossa oli vain yksi tietokone ja sille oli aina jonoa. - Eikö meille voitaisi jo hankkia toinenkin kone, ihmetteli Julius, mutta Linde vain vastasi, ettei ollut tarpeen.

Oli mukava huomata, että Lindellä ja Lipellä meni edelleen hyvin. Linde oli opetellut tekemään designer-vaatteita omalla pikku ompelukoneellaan. Hänellä on tässä yllään sellainen itse suunniteltu asukokonaisuus. Lippe sanoi olevansa hyvin onnellinen siitä, että perheeseen oli vihdoin tulossa uusia vauvoja. Kanerva odotti kaksosia.

Kanervan raskaus oli sujunut normaalisti ja tuli synnytyksen aika.

Syntyi kaksi poikaa, jotka saivat nimekseen Risto ja Reino. Julius katsoi oudosti vaimoaan. Hänen oli vaikea tajuta tulleensa juuri isäksi. - No usko pois nyt vain, sanoi Lippe, totta se on.

Kun ajatus vihdoin upposi kaaliin, Julius alkoi hihkua ja tuulettaa. Naiset olivat jo lähdössä sisään ruokkimaan vauvoja.

Isyys oli toden totta pelottava kokemus Juliukselle, mutta nopeasti hän siihen tottui ja kiintyi poikiinsa.

Seuraavaksi olikin Linden synttärit. Rastat putosivat kertaheitolla ja hänestä tuli tällainen kaljupää ukkeli. Nyt kaikki nuo lävistyksetkin näkyvät kunnolla, kun ei ole niitä rastoja enää.

Koska perhe oli kasvanut, tarvittiin lisää makuuhuoneita. Niinpä yläkertaan rakennettiin muutama lisähuone. Ne näkyvät tässä.

Yksi huone on vielä lähes tyhjillään. Siitä kaavaillaan harrastehuonetta, sillä Julius on näpertelijä ja tykkää värkkäilystä. Hän haluaisi hankkia robotinrakennuspöydän.

Nyt perheeseen saatiin vihdoin myös toinen tietokone. Tällä kerralla hankittiin kannettava. Linde ei ole siitä moinaankaan vaan ihailee vain seinälle kiinnitettyjä viirejä, niin kuin niissä muka olisi jotain ihmeellistä.

Tulevassa kaksospoikien makuuhuoneessa oli myös pieni lukunurkkaus ja lasiovi parvekkeelle. Kanerva kokeili sohvaa ja se olikin yllättävän mukava, vaikkei päältä katsoen olisi uskonut.

Puutarhuri kävi kerran tai pari viikossa hoitamassa pihaa ja istutuksia, mutta valitti aina korkeuseroista. - Olenko minä muka joku vuorikauris, täh? Liian jyrkkä rinne! (Siinä on vieressä portaat, hölmö).

Portaiden yläpäästä sai hyvän kuvan talolle päin. Nyt yläkerran lisäämisen jälkeen se näytti tältä.

Kaksosista oli melkoisesti huolta ja vaivaa ja Kanerva oli aina aivan uupunut. Lippe ajatteli, ettei se tyttö syö tarpeeksi.

Julius oli todella huolestunut Kanervasta, kun tämä nukahteli seisaallaankin.

Kanerva sai potkut työstä huonon suorituksen vuoksi. Siitäpä hän oli vain ihan tyytyväinen, sillä hän ei todellakaan jaksanut käydä töissä.

Netissä surffaaminen olisi kiinnostanut Kanervaa, mutta tämä vanha rähkylä oli taas rikki. Onneksi hänelle ei tuottanut vaikeuksia saada se nopeasti jälleen kuntoon.

Julius pulassa vauvan kanssa.

Linde pulassa vauvan kanssa. Lippe kauhisteli pahaa hajua.

Naisväeltä vauvanhoito sujui paljon mallikkaammin.

Kanerva haahuili yhä useammin poissaolevan tuntuisena eikä häntä saanut enää kiinnostumaan mistään.

Kanerva oli heikossa kunnossa ja pyörtyili silloin tällöin. Vauvojen hoitaminen otti kovasti voimille.

Kaikki olivat helpottuneita, kun vihdoin koitti kaksosten syntymäpäivä. Taaperoita olisi helpompi hoitaa.

Kumpi näistä nyt olikaan Risto ja kumpi Reino? ihmetteli Julius.

Linde tuumi, että tämä varmaankin oli Risto. Näiden kanssa menee hermot. - Ai minne ne hermot menee, pappa? kyseli Risto. Meneekö ne vaikka leikkipuistoon tai kauppaan? Taksilla vai bussilla?

Lippe sanoi, että tämän täytyi varmaankin olla Reino. Oikein söpöjä poikia olivat kumpainenkin. Mutta missä heidän äitinsä taas oli? Risto ja Reino kyselivät usein äitiään.

Kanerva oli taas kaatunut tajuttomana maahan kesken puutarhanhoidon. Hän oli yrittänyt istuttaa tomaatteja, mutta työ oli hänelle liian raskasta. Kanerva ei selvästikään ollut aivan terve, mutta hän ei ymmärtänyt mennä lääkäriin.

Eipä mennyt kauankaan, kun oli jo Lipen vuoro puhaltaa kakusta kynttilät sammuksiin.

Lippe oli tyytyväinen kasvuunsa. Hän vanheni tyylikkäästi kauneutensa säilyttäen.

Reino kyseli papalta, missä äiti oli. Linde vastasi, että äidiltä oli taju kankaalla uupumuksesta, mutta että hän varmaan tulisi kohta peittelemään pienokaiset.

Perheen miehet olivat myös lopen uupuneita ja kaatuivat sänkyyn. Siinä he nyt vetelivät hirsiä vierekkäin ja kuorsaus olisi saanut desibelimittarin viisarin heilahtelemaan yli sadan. Ihme, että sellaisessa metelissä kukaan pystyi nukkumaan.

Vielä eläkepäivlläänkin Linde rakasti kaikkein eniten kitaransoittoa ja tarttui lempi-instrumenttiinsa aina kun vain mahdollista.

Kanervan olisi pitänyt hakeutua hoitoon, mutta nyt oli liian myöhäistä. Hän tuupertui maahan viimeisen kerran.

Kuolema tuli korjaamaan poisnukkuneen. - Hyi, mikä kalmanlöyhkä, Lippe piteli nenäänsä.

Julius ja Linde heräsivät sikeästä unestaan karuun todellisuuteen ja itkivät Kanervan haudalla. 

- Entisenä lääkärinä minun olisi pitänyt tajuta hänen olevan sairas. Minun olisi pitänyt viedä hänet sairaalaan tutkimuksiin, vaikeroi Julius. Voi Kanerva, anna minulle anteeksi!

Julius lohduttautui syömällä lempiruokaansa suruunsa ja mietti kohtalon julmia oikkuja. Elämä ei aina mene niin kuin itse suunnittelee, hän tuumi.

Kun aikaa oli vierähtänyt jonkin verran, Julius päätti kutsua vanhan tuttavansa Alinan käymään. Hän olisi halunnut uudistaa heidän suhteensa.

Alina oli ystävällinen, mutta sanoi, ettei enää kannattanut lämmitellä vanhaa suhdetta. Jos siitä ei tullut mitään silloin, niin ei siitä tule nytkään, hän totesi yksikantan. - Mikä tässä muka olisi muuttunut? ihmetteli Alina ja lähti pois. Julius jäi pettyneenä yksin seisoskelemaan takapihalleen.

Tärkeintä olisi nyt saada pojat kasvatetuksi kunnialla. Risto ja Reino olivat vielä taaperoita menettäessään äitinsä ja liian pieniä ymmärtääkseen kuolemaa. - Menikö äitikin sinne samaan paikkaan mihin papan hermot?

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun

Mirva, Jesse ja Julius aloittivat opiskelut äitinsä toivomuksesta samassa opinahjossa, mistä heidän vanhempansakin olivat valmistuneet. Simcityn yliopistoon oli lähtenyt samanaikaisesti joukko muitakin elbonialaisnuoria ja kun heidän kaikkien stipendit oli laskettu yhteen, huomattiin, että he pystyivät yhdessä vuokraamaan tämän omakotitalon opiskeluaikaiseen asumiseen.

Talo oli yksikerroksinen ja siinä oli pikkuinen kellarihuone. Se oli vain osittain kalustettu, mutta kalustusta voitiin pikku hiljaa täydentää. Ihanaa railakasta opiskelijaelämää olisi edessä täydet neljä lukuvuotta. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta se menee aina niin yllättävän nopeasti.

Kiva talo ja hyvin me täällä pärjätään, tuumivat Jesse, Mirva ja Julius. Jesse muistutti kovasti isoisäänsä, Mirva oli äitinsä näköinen ja Julius tullut kovasti isäänsä, vaikka olikin saanut äitinsä vihreät silmät. Mirva haluaa perijäksi ja on sitä mieltä, että hoitaisi hommat paljon paremmin kuin nuo veljet.

Nuoret olivat huolettomia rahankäytön suhteen. Sitähän tulisi koko ajan lisää.

Koska mukaan oli pakattu pari soitinta, niin pianhan rahaa todellakin saatiin lisää. Soittimet sijoitettiin nimittäin pihalle jalkakäytävän viereen. Kaikki olivat innokkaita soittajia ja aina joku ystävällinen ohikulkija tipautti roposia rahapurkkiin. Kitaranvarressa tällä kertaa Bobbo.

Ruuanlaittovuoroja ei jaettu mitenkään, vaan aina se, jolla oli parhaiten aikaa, laittoi ruokaa. Tällä kertaa Jesse oli paistanut plättyjä ja ne maistuivat kaikille. (Perijäpointsi tästä Jesselle)

Tännekin oli saatu uusi Ron Humble -tietokone ja yhden oli joku pakannut kotona mukaan tavaraluetteloonsa. Ne mokomat vain tuppasivat menemään rikki, juuri kun olisi ollut mukavaa etsiä verkosta harrastussivuja. Onneksi Jesse osasi itse korjata koneen, ettei tarvinnut kutsua korjaajaa. (Perijäpiste Jesselle)

Opiskelijaelämä sujui rauhallisissa merkeissä, kun nämä kaksi halusivat jatkuvasti kirjoittaa esseitä. Ruokapöydän ääressä olikin mukava tehdä tehtäviä yhdessä. Kyllä se Mirvakin kirjoitti niitä esseitä ihan riittävästi. Kaikilla kolmella oli psykologia pääaineena.

Mirva luki mielellään lehdestä kaikki taideartikkelit. Hänen erikoisharrastuksensa on kuitenkin värkkäily, samoin kuin myös Jessen ja Juliuksen. Talon pikkukellarissa oli rauhallinen lukunurkkaus ja yllättäen myös ruumisarkku. Mirva ei ollut sellaista ennen nähnytkään ja oli yllättynyt, että arkussa pystyi nukkumaan ihan hyvin.

Talossa oli kaksi maalaustelinettä ja ne olivat jatkuvasti ahkerassa käytössä. Maalauksia myytiin nopeaan tahtiin ja niistä saatiin lisää rahaa. Tuon Tenavat-aiheisen taulun Mirva halusi kuitenkin pitää ja se pantiin seinälle. Siinä kehotetaan ettei saa ikinä antaa periksi ja se oli Mirvan mielestä hyvä periaate, jota hän aikoi elämässään noudattaa. Tässä huoneessa oli muuten talon ainoa parisänky.

Julius oli tässä vaiheessa vielä romantiikkasimi ja hän ihastui helposti tähän toiseen romantiikkasimiin, joka on kämppis nimeltä Jenna. Tämä oli heille kumpaisellekin ensisuudelma. Myöhemmin, kun se tuli mahdolliseksi, vaihdoin Juliukselle tietotavoitteen.

Jenna oli kovin ihastunut Juliukseen ja kyseli Jesseltä, millä keinolla hän saisi tämän omakseen. Jesseä vain nauratti, sillä hän ei oikein uskonut Jennan mahdollisuuksiin. Hän ei kuitenkaan viitsinyt sanoa ääneen, ettei vihreä ihonväri miellyttänyt Juliusta. (Miinustetaan yksi perijäpiste Jesseltä rotusyrjinnän takia)

Jenna oli kuitenkin hyvin päättäväisesti Juliuksen kimpussa ja ehkä Juliuksella ei ollut kuitenkaan niin syviä ennakkoluuloja, kuin Jesse luuli. (Juliukselle piste suvaitsevaisuudesta)

Jaaha, taas jääkaapilla. Taitaa Mirva olla aikeissa laittaa murkinaa porukalle. Kenestä teistä nyt pitäisi sitten tehdä perijä? Tasaväkistä on ollut tähän saakka.

Sitten eräänä päivänä Jenna rakastui Juliukseen, mutta ei saanut vastarakkautta. Onneksi Julius ei rakastu ihan helposti. Vieressä katsoo kolmas romantiikkasimi, Bobbo. Hän olisi kiinnostunut Jennasta.

Jenna turvautui aika epämääräisiin keinoihin saadakseen huomiota. Tämä alkoi kyllä jo mennä liian pitkälle Juliuksen mielestä. Hän piti Jennaa hiukan tyhmänä eikä tuo alaston seireenitanssi tehnyt toivottua vaikutusta. - Vaikka olisit mikä liehuva liekinvarsi, niin nyt en ota tulta, Julius tuumi ja jatkoi soitantaa.

Vasta kun nuo kaksi vihreää romantiikkasimiä alkoivat flirttailla keskenään, Julius menetti hermonsa lopullisesti. Hän ei enää kestänyt katsella vaan antoi Jennalle ympäri korvia. - Olit muka minuun rakastunut! Onneksi en uskonut tunteesi aitouteen. Yritit puijata minua, senkin petollinen kieroilija! huusi Julius.

Mirvan mielestä Bobbo oli aivan mahdottoman suloinen. Aih ja voih, miten ihq poskikuviokin sillä on. Hän olisi halunnut tutustua paremmin ja mietti, olisikohan vaikka jonkun pelin pelaaminen Bobbolle mieluista puuhaa.

Illan tullen he pelasivatkin vähän footbagia ja sillä tavoinhan tutustuu aina nopeasti. Taustalla Jenna katseli kateellisena ja mustasukkaisena. Hänen olisi pitänyt mennä jo luennolle, mutta hän ei vain pystynyt lähtemään, kun piti niin tiukasti vahtia näitä kahta.

Kumpikin oli peli-innostuksen vallassa ja ilmeisesti vähän oli muutakin innostusta ilmassa.

Kun tuli Mirvan vuoro lähteä iltaluennolle, niin Jenna oli jo palannut. Bobbo sai nyt kuulla kunniansa, kun Jenna raivosi ja polki jalkaa hirveän mustasukkaisuuden vallassa.

Jenna sai raivota ihan rauhassa niin paljon kuin halusi, se ei estänyt näitä kahta toteuttamasta mielitekojaan sängyssä. Ja oikein piristävää olikin pistää peitot vähän pöllyämään.

Myöhemmin kuitenkin Mirvan ja Jennan välille tuli kiivasta sananvaihtoa. Taustalla myös Julius oli kuulolla ja hänellähän oli omat syynsä olla vihainen Jennalle.

Mirva uskoutui veljelleen välirikostaan Jennan kanssa Bobbon takia. Mirva epäili, että Bobbo petti häntä selän takana ja kyseli, oliko Jesse nähnyt tai kuullut jotain sen suuntaista. Jesse oli sitä mieltä, ettei Mirvan kannattanut enää olla enempää tekemisissä Bobbon kanssa.

Jesse oli pahalla tuulella ja häntä harmitti, että oli mennyt sotkeutumaan toisten asioihin. Eihän se nyt noin vaikeaa voinut olla, hei.

Mirva oli mietteliäs. Ehkä Jesse oli oikeassa eikä Bobbo ollut hänelle se oikea.

Heti seuraavana päivänä Mirva sai epäilyilleen vahvistuksen, kun hän näki Bobbon ja Jennan toistensa kimpussa. - Siitä saat senkin petollinen kelmi, huusi Mirva ja läimäytti Bobboa niin lujaa, että omaan kämmentäkin kirveli vielä pitkään jälkeen päin.

Taloon oli hankittu kuntopyörä. Mirva oli niin vihainen ja pettynyt, että polki kuntopyörällä itsensä henkihieveriin ja putosi pyörän selästä. Siinä hän nyt makasi tajunsa menettäneenä lattialla ja olisi pitänyt mennä luennolle. No sattuuhan sitä.

Heti kohta virottuaan Mirva kyseli Jennalta, miksei tämä ollut herättänyt häntä. Jenna sanoi, ettei ollut halunnut häiritä toisen unta.

Jessestä paljastui yksi inhottava piirre: hän petti sisarensa luottamuksen ja juorusi tämän sydänsuruista pojille. Miksi siitä piti naureskella juuri Bobbolle? Voi ei Jesse! Nocturno ihmetteli noin ilkeitä puheita eikä tiennyt minne olisi laittanut korvansa, ettei olisi tarvinnnut kuulla. (Jessen perijämahikset menivät tästä miinukselle)

Paikalle tuli myös muita ja kuin pisteenä ii:n päälle Jenna nöyryytti Mirvaa läimimällä tätä pitkin poskia. Bobbo ajatteli, että Jesse oli tainnut olla ihan oikeassa Mirvan suhteen. Jenna taasen oli tyytyväinen, että hän sai yleisöä tälle esitykselleen. Hän ihaili myös Nocturnoa ja olisi halunnut hänetkin rakastajakseen. Jenna oli kyllä tosi tyhmä, jos luuli tällaisen käytöksen tekevän vaikutuksen Nocturnoon.

Voi Mirva parkaa, hän itki yksinään. - Niisk, niisk! Mitähän pahaa minä olen tehnyt ansaitakseni tällaista? Kaikki nauravat minulle, hän nyyhkytti lohduttomana.

Aika vierähti sukkelaan ja Jesse soitteli kotiin kysyäkseen kuulumisia ja pyytääksen vanhempiaan käymään. Hän oli varma, että hänestä se perijä tehtäisiin.

Linde tulikin paikalle ja olisi halunnut hetken puhua kahden kesken Juliuksen kanssa, mutta Jenna tunki taas itsensä tähänkin ja kuunteli korvat hörössä. Linde kertoi, että Juliuksesta oli päätetty tehdä perillinen. (- Ooh, vielä perillinenkin, ajatteli Jenna). Julius oli erittäin vaivautunut, koska ei olisi ihan välttämättä halunnut Jennan saavan tietää omista yksityisasioistaan. Mokoma kyylääjä!

Julius oli kiihdyksissä saamistaan uutisista. Muille sisaruksille ei vielä ollut kerrottu ja Julius sai kerätä kaiken tahdonvoimansa, ettei olisi alkanut kiljua ääneen. Hän vatkasi lettutaikinaa niin voimallisesti, että kauha oli katketa ja taikinaa roiskui pitkin lattiaa.

Seuraavaksi pidettäisiin olohuoneessa perhekokous, jossa kaikki saisivat sanoa sanottavansa perimisjärjestysasiaan. Lapset odottivat jännittyneinä sohvalla kököttäen, että mitä ne vanhemmat sanoisivat. Tulisivat nyt jo, että päästäisiin aloittamaan! Julius tietysti jo tiesikin, mutta ei saanut paljastaa mitään vielä.

Tärkeää kokousta päästiin vihdoin aloittamaan, mutta pahaksi onneksi tuo lehmä ei ymmärtänyt poistua. Täällä ei oikein ollut minkäänlaista rauhaa.

Kun Linde pyysi lehmää poistumaan, niin se alkoi käyttäytyä uhkaavasti ja töni sorkallaan Lindeä. Röyhkimys! Mirvaa suututti moinen epäkohteliaisuus hänen isäänsä kohtaan.

Onneksi asiat saatiin kuitenkin selväksi ja kaikki tyytyivät tehtyyn ratkaisuun ilman suurempia protesteja. Mirva kyllä mutristi suutaan ja sanoi olevansa erittäin pettynyt, sillä hän olisi halunnut jäädä kotitaloon asumaan, mutta totesi sitten että eiköhän niitä muitakin taloja löydy.

Jesse piti naamansa peruslukemilla eikä näyttänyt todellisia tunteitaan vaan purki pettymystään ja pahaa oloaan ahkeraan opiskeluun.

Jesse alkoi myös käyttäytyä oudosti ja hänelle tuli äkillinen ikkunanpesuvimma. Ikkuna toisensa jälkeen tuli pesuvuoroon.

Mirva arvasi, mistä oli kyse ja kehotti Jesseä lopettamaan. Hän lohdutti sanomalla, että kaikki kyllä kääntyisi hyväksi, kunhan se oikea vain löytyisi. Aito rakkaus parantaisi kaiken.

Ja toden totta, kevään tullen Jessen pettymystä lievittikin mukavan neitokaisen löytyminen. Tytön nimi oli Susanna ja ihastus oli molemminpuolista.

Rento kelluskelu uima-altaassa auttoi sopivasti selvittämään ajatuksia ja Julius päätti ehdottaa Jesselle muuttamista asumaan isovanhempien luokse. Siinäpä loistava suunnitelma, hän ihasteli omaa kekseliäisyyttään. Hän malttoi tuskin odottaa, että pääsisi kertomaan Jesselle. Tietysti kannattaisi kysyä ensin isän mielipidettä asiaan.

Linde oli yllättynyt Jessen uudesta suunnitelmasta, mutta lupasi ottaa asian puheeksi isänsä kanssa. Nyt kun hänen vanhempiensa pesästä oli kuopuskin muuttanut muualle, niin taloon todellakin kaivattaisiin jatkajaa. Tilaahan siellä ainakin oli ja isovanhemmat varmaan ottaisivat Jessen mielellään luokseen.

Soittovuoroja ei mitenkään ollut jaettu, mutta halukkaita soittajia riitti aina ja rahaa virtasi kassaan. Mirva oli jo valkohehkuisen soittoinnostuksen vallassa.

Eräänä iltana Lippe tuli yllättäen käymään ja Julius pääsi kehumaan opintojensa upealla kehittymisellä. Äiti oli kovin ylpeä kaikista kolmesta lapsestaan ja tyytyväinen, että perijäksi oli valittu juuri Julius.

Samaan aikaan erään toisenkin opiskelijan vanhempi oli käymässä ja Mirva säikähti pahanpäiväisesti. Hän ei ollut ennen nähnyt oikeaa vampyyriä ja kalvakka Vlad Dracula oli vaikuttava ilmestys.

Jesse pyysi Susannaa käymään ja aloitti herkästi pitämällä tyttöä kädestä. Kyseltyään tämän toiveista, Jesselle selvisi, että heillä oli kolmen salaman yhteensopivuus. Miten hienoa!

Sitten vain tekemään lähempää tuttavuutta. Nocturno käväisi syömässä pahimpaan nälkäänsä roskapöntöstä, mutta sekään ei haitannut rakastavaisia.

Susanna olikin nimenomaan halunnut ystävystyä Jessen kanssa ja oli todella tyytyväinen asioiden edetessä näin mukavasti. Tämä pari meni kihloihin ennen yliopiston päättymistä.

Opiskelut alkoivat olla jo loppusuoralla, kun päätettiin lähteä vielä viettämään iltaa paikallisessa diskossa. Jenna ja Bobbo viihtyivät hyvin yhdessä taas ihan kuin ei mitään.

Takaisin palatessa yksinäinen lehmä oli vieläkin odottelemassa tontilla. Hänestä ei oikein kukaan pitänyt ja hän oli syystäkin alla päin. Häntä ei ollut pyydetty mukaan diskoiltaan.

Julius ja Alina Kalmio olivat löytäneet toisensa kampuksen kahvilassa ja huomasivat tulevansa helposti toimeen keskenään. Julius pyysi Alinan kylään.

Taas tuo kiusakappale lehmä on yrittämässä jotain ikävää temppua. Se ei kestänyt katsella muiden onnea.

Lehmä yritti rikkoa Juliuksen ja Alinan välit, mutta Julius oli saanut tarpeekseen häiriköinnistä ja mätti sitä turpaan minkä kerkisi. Alina pahoitti mielensä, tunnelma oli poissa ja tunteet viilenivät hetkessä.

Julius sai tehdä kaikkensa, jotta voittaisi Alinan luottamuksen uudelleen.

Heillä oli kolmen salaman yhteensopivuus ja sen vuoksi luottamus palautui nopeasti.

Seuraavana päivänä Alina rakastui, mutta Julius ei vieläkään. Julius ei todellakaan rakastu kovin helposti näköjään. Kihloja ei tälle parille nyt sitten vielä saatu, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kadulta sisään pyydetty ohikulkija oli nimeltään Kerkko ja hän kävi heti ensi töikseen kiusaamaan Jesseä. Julius halusi vain pitää hauskaa ja oli niin tanssin lumoissa, ettei välittänyt mitään, mitä selän takana tapahtui.

Mirva sen sijaan huomasi välittömästi, että siinäpä söpö poika, nam-nam.

Mirva ja Kerkko vitsailivat ja rupattelivat keskenään tovin ja yllättäen myös tälle parille tuli kolme salamaa. Kerrassaan mainiota!

Ihastumista ei voinut tietenkään välttää. Olin kovin helpottunut, kun Mirvallekin nyt löytyi se oikea ja vielä ihan kivannäköinen punapää ja ihonvärikin mukavan tummahko.

Jenna tuli myös paikalle tarkistamaan tilannetta. Mutta liian myöhään, sillä hän ei nyt mahdu tähän kuvioon enää mitenkään.

- Näpit irti Kerkosta, hän on minun, ajatteli Mirva mulkaisten Jennaa vihaisesti. Miten mukavaa, että yliopisto onkin juuri päättynyt, emmekä toivottavasti tapaa enää. Sinua ei tule ollenkaan ikävä.

Mirva ei palannut enää Elboniaan vaan osti merenrantatontin uudelta Amberdalen alueelta. Hän oli pakannut mukaansa yliopistorahoilla ostettua tavaraa noin 15000 simeleonin arvosta. Hän kaavaili rakentavansa talon rahoilla, joita niiden myynnistä saisi. Sitten vain Kerkon kanssa perhettä perustamaan.

Jesse muutti isovanhempiensa luokse. Hän ihaili kovasti ikinuorta isoisäänsä Villeä ja oli kovasti tämän näköinenkin. Nyt Ville ja Tiina saisivat vanheta rauhassa, kun taloon saatiin pojanpoika jatkajaksi.

Juliuksesta tuli siis Linde-manin perheen perijä ja hän palaa kotitaloonsa Elboniaan tutkintotodistus taskussaan ja suuria odotuksia mielessään. Mitähän se elämä tuo tullessaan?

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun