Palattuaan yliopistosta Juliuksen ensimmäinen ajatus oli etsiä työpaikka. Hän joutui kuitenkin korjaamaan tietokoneen heti alkajaisiksi. Se oli vieläkin se sama vanha härpäke, mutta Julius uskoi saavansa sen kuntoon. Juliuksen elämäntoive oli saavuttaa merentutkimus-uran huippu.

Koska työtä toivotulta uralta ei heti löytynyt, Julius päätti ottaa vastaan työn apulaislääkärinä. Sama se hänelle oli, jos oikealle uralle vain pääsisi sitten myöhemmin. Millähän tasolla terveydenhoito täällä Elboniassa oikein oli, kun lääkäriksi kerran pääsi noin helposti?

Julius mietti, miten voisi yllättää rakkaansa ja tutki matkatoimiston esitteitä. Hän oli nimittäin tavannut Alina-nimisen ihanan tytön yliopistossa ja suunnitteli jo yhteistä tulevaisuutta. Joku lahja olisi mukava antaa, mutta matkat olivat aika kalliita.

Julius päätteli, että olisi viisainta ostaa lahjaksi koru vain, koska ei ollut varma, minne Alina mieluiten matkustaisi lomalle.

Illalla Alina sitten tuli Juliuksen luo ja he vannoivat rakkautta. Tai siis Julius vannoi. Alina ei vaikuttanut innokkaalta perheenperustajalta, mutta Julius oli niin tohkeissaan, ettei huomannut. (Oho, itse en huomannut, että kuvaan tuli epähuomiossa jonkun piskin takalisto).

Julius ehdotti Alinalle kihlautumista ja tämä suostuikin, mutta sitten hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yöksi vaan poistui paikalta. Outoa, ajatteli Julius. Onkohan hänellä joku toinen?

Ehkä Alinasta ei kuitenkaan olekaan lasteni äidiksi. Hän kun näyttäisi olevan niin kiinni siellä yliopiston riennoissa. Julius oli hyvin mietteliäs ja päätti kysyä neuvoa ennustajalta.

Ennustajaeukko katsoi kiillotettuun kristallipalloonsa ja sanoi näkevänsä vaalean naisen Juliuksen rinnalla vihkikaaren alla. - Niinkö, ihmetteli Julius, sitten Alina ei varmaankaan ole se oikea minulle, vaikka olen koko ajan luullut. Sehän selviää, kun panen hänet vaimotestiin, hän tuumi.

Juliuksen äiti Lippe oli valmistanut sillä välin kasvislautasen, josta riitti tarjottavaa koko perheelle. Julius olisi kovasti halunnut kysyä äitinsä neuvoa naisongelmiinsa, mutta jotenkin sellainen ei vain luonnistunut häneltä. Hän ei millään voinut myöntää tehneensä liian hätäisen ratkaisun kihlautuessaan Alinan kanssa. Koska hän ei saanut kysytyksi neuvoa, hänen piti selvittää itse, mitä salaperäisellä Alinalla oli mielessään.

Julius meni illalla käymään kaupungilla ja yllättäen näkikin jotain, joka ei ollut hänen silmilleen tarkoitettu. Koska hän oli valmiiksi epäluuloinen, hän ajatteli saaneensa todisteet Alinan uskottomuudesta. Tuli kauhea riita.

Julius vaati selitystä, mitä Alina oikein tarkoitti mennessään kihloihin hänen kanssaan, muttei halunnut muuttaa yhteen asumaan. Eihän Juliuksen tarkoitus ollut kyseenalaistaa Alinan tarkoitusperiä, mutta jotenkin tilanne vain karkasi käsistä ja Alina suuttui Juliukselle entistä enemmän.

Seurasi molemminpuolista syyttelyä ja Julius lähti vihaisena ja pettyneenä kotiin. Mitähän tässä nyt olisi paras tehdä, hän pohti. Ehkä se ennustajaeukko olikin oikeassa.

Mietittyään asiaa yön yli Julius soitti Alinalle ja pyysi tätä käymään. - Haluan purkaa kihlauksemme. Et selvästikään ole ollenkaan sellainen tyttö kuin olin luullut, Julius tylytti Alinaa ja tämä oli tyrmistynyt ja itkun partaalla.

Vielä samana päivänä, kun Julius oli mennyt maksamaan laskuja, hän tervehti kadulla ohi kulkenutta tyttöä ja huomasi pitävänsä tästä kovasti. Tytön nimi oli Kanerva.

Siinä samassa Julius ja Kanerva huomasivat, että Alina oli varastamassa sanomalehteä kostoksi Juliukselle ja he molemmat pomppivat tasajalkaa ja osoittivat Alinaa syyttävällä sormellaan huutaen solvauksia.

Alina oli oikein nätti ja mukava tyttö eikä Julius mahtanut mitään vaan rakastui päätä pahkaa. Hän pyysi Kanervaa muuttamaan yhteen ja näin tapahtuikin. Kanerva toi tullessaan 15000 simeleonia rahaa, mutta ei lainkaan tavaraa. Hänen elämäntoiveensa oli saada kolme lasta yliopistoon. Hän oli horoskooppimerkiltään vesimies, piti uima-asuisista taiteellisista simeistä, mutta inhosi työttömiä. No, onneksi Julius oli töissä ja nyt jo päässyt jopa tavoittelemalleen uralle merentutkijaksi.

Sitten ei aikailtu enää yhtään kauempaa, vaan järjestettiin perhehäät kotipihalla.

Vieraaksi oli kutsuttu Juliuksen sisarukset Jesse ja Mirva sekä isovanhemmat Tiina ja Ville.

Hääkakku oli katettu aivan vihkikaaren viereen. Kun Kanerva leikkasi palan kakkua, hän muisti samalla polkaista jalkaa, jotta saisi määräysvallan perheessä. Julius oli raivoissaan Alinalle, joka oli ilmaantunut paikalle kuokkavieraana. Toivottavasti hän ei pilaa näitä häitä, Julius rukoili hiljaa mielessään.

Kakku maistui kaikille vieraille, mikä oli mukavaa, sillä usein vieraat alkavat tehdä häissä jotain aivan muuta.

Sitten kohoteltiin maljoja ja sulhasen isä piti liikuttavan juhlapuheen morsiusparille. Minkähän takia Villellä ei taaskaan ollut juhlavaatteita vaan ihan arkisesti risoissa farkuissa oli pojanpoikansa häissä? Sitä näköjään ihmetteli myös Tiina. Alinakin oli tullut kohottamaan maljan Juliukselle. Ehkä hän ei ollutkaan ihan niin vihainen, kuin luultiin.

Linde onnitteli poikaansa hyvän morsiamen löytymisestä ja morsian ajatteli löytäneensä hyvän sulhasen.

Ihanaa, että häät onnistuivat niin hyvin. Linde tanssi vielä aivan ekstaasissa yksinään, vaikka vieraat tekivät jo lähtöä.

Illan tullen syötiin liemisoppaa ja juteltiin hauskoista hääpippaloista. Sitten Julius luuli kuulevansa jotain kolinaa ulkoa.

Julius kuuli aivan oikein. Alina se siellä potkaisi roskapöntön kumoon sokean raivon vallassa.

- Arrgghh! Alina kuvitteli mielessään potkivansa Juliusta: - Tuosta saat ja tuosta, hän uhosi.

Sisällä talossa elämä jatkui rauhallisissa merkeissä. Talossa oli vain yksi tietokone ja sille oli aina jonoa. - Eikö meille voitaisi jo hankkia toinenkin kone, ihmetteli Julius, mutta Linde vain vastasi, ettei ollut tarpeen.

Oli mukava huomata, että Lindellä ja Lipellä meni edelleen hyvin. Linde oli opetellut tekemään designer-vaatteita omalla pikku ompelukoneellaan. Hänellä on tässä yllään sellainen itse suunniteltu asukokonaisuus. Lippe sanoi olevansa hyvin onnellinen siitä, että perheeseen oli vihdoin tulossa uusia vauvoja. Kanerva odotti kaksosia.

Kanervan raskaus oli sujunut normaalisti ja tuli synnytyksen aika.

Syntyi kaksi poikaa, jotka saivat nimekseen Risto ja Reino. Julius katsoi oudosti vaimoaan. Hänen oli vaikea tajuta tulleensa juuri isäksi. - No usko pois nyt vain, sanoi Lippe, totta se on.

Kun ajatus vihdoin upposi kaaliin, Julius alkoi hihkua ja tuulettaa. Naiset olivat jo lähdössä sisään ruokkimaan vauvoja.

Isyys oli toden totta pelottava kokemus Juliukselle, mutta nopeasti hän siihen tottui ja kiintyi poikiinsa.

Seuraavaksi olikin Linden synttärit. Rastat putosivat kertaheitolla ja hänestä tuli tällainen kaljupää ukkeli. Nyt kaikki nuo lävistyksetkin näkyvät kunnolla, kun ei ole niitä rastoja enää.

Koska perhe oli kasvanut, tarvittiin lisää makuuhuoneita. Niinpä yläkertaan rakennettiin muutama lisähuone. Ne näkyvät tässä.

Yksi huone on vielä lähes tyhjillään. Siitä kaavaillaan harrastehuonetta, sillä Julius on näpertelijä ja tykkää värkkäilystä. Hän haluaisi hankkia robotinrakennuspöydän.

Nyt perheeseen saatiin vihdoin myös toinen tietokone. Tällä kerralla hankittiin kannettava. Linde ei ole siitä moinaankaan vaan ihailee vain seinälle kiinnitettyjä viirejä, niin kuin niissä muka olisi jotain ihmeellistä.

Tulevassa kaksospoikien makuuhuoneessa oli myös pieni lukunurkkaus ja lasiovi parvekkeelle. Kanerva kokeili sohvaa ja se olikin yllättävän mukava, vaikkei päältä katsoen olisi uskonut.

Puutarhuri kävi kerran tai pari viikossa hoitamassa pihaa ja istutuksia, mutta valitti aina korkeuseroista. - Olenko minä muka joku vuorikauris, täh? Liian jyrkkä rinne! (Siinä on vieressä portaat, hölmö).

Portaiden yläpäästä sai hyvän kuvan talolle päin. Nyt yläkerran lisäämisen jälkeen se näytti tältä.

Kaksosista oli melkoisesti huolta ja vaivaa ja Kanerva oli aina aivan uupunut. Lippe ajatteli, ettei se tyttö syö tarpeeksi.

Julius oli todella huolestunut Kanervasta, kun tämä nukahteli seisaallaankin.

Kanerva sai potkut työstä huonon suorituksen vuoksi. Siitäpä hän oli vain ihan tyytyväinen, sillä hän ei todellakaan jaksanut käydä töissä.

Netissä surffaaminen olisi kiinnostanut Kanervaa, mutta tämä vanha rähkylä oli taas rikki. Onneksi hänelle ei tuottanut vaikeuksia saada se nopeasti jälleen kuntoon.

Julius pulassa vauvan kanssa.

Linde pulassa vauvan kanssa. Lippe kauhisteli pahaa hajua.

Naisväeltä vauvanhoito sujui paljon mallikkaammin.

Kanerva haahuili yhä useammin poissaolevan tuntuisena eikä häntä saanut enää kiinnostumaan mistään.

Kanerva oli heikossa kunnossa ja pyörtyili silloin tällöin. Vauvojen hoitaminen otti kovasti voimille.

Kaikki olivat helpottuneita, kun vihdoin koitti kaksosten syntymäpäivä. Taaperoita olisi helpompi hoitaa.

Kumpi näistä nyt olikaan Risto ja kumpi Reino? ihmetteli Julius.

Linde tuumi, että tämä varmaankin oli Risto. Näiden kanssa menee hermot. - Ai minne ne hermot menee, pappa? kyseli Risto. Meneekö ne vaikka leikkipuistoon tai kauppaan? Taksilla vai bussilla?

Lippe sanoi, että tämän täytyi varmaankin olla Reino. Oikein söpöjä poikia olivat kumpainenkin. Mutta missä heidän äitinsä taas oli? Risto ja Reino kyselivät usein äitiään.

Kanerva oli taas kaatunut tajuttomana maahan kesken puutarhanhoidon. Hän oli yrittänyt istuttaa tomaatteja, mutta työ oli hänelle liian raskasta. Kanerva ei selvästikään ollut aivan terve, mutta hän ei ymmärtänyt mennä lääkäriin.

Eipä mennyt kauankaan, kun oli jo Lipen vuoro puhaltaa kakusta kynttilät sammuksiin.

Lippe oli tyytyväinen kasvuunsa. Hän vanheni tyylikkäästi kauneutensa säilyttäen.

Reino kyseli papalta, missä äiti oli. Linde vastasi, että äidiltä oli taju kankaalla uupumuksesta, mutta että hän varmaan tulisi kohta peittelemään pienokaiset.

Perheen miehet olivat myös lopen uupuneita ja kaatuivat sänkyyn. Siinä he nyt vetelivät hirsiä vierekkäin ja kuorsaus olisi saanut desibelimittarin viisarin heilahtelemaan yli sadan. Ihme, että sellaisessa metelissä kukaan pystyi nukkumaan.

Vielä eläkepäivlläänkin Linde rakasti kaikkein eniten kitaransoittoa ja tarttui lempi-instrumenttiinsa aina kun vain mahdollista.

Kanervan olisi pitänyt hakeutua hoitoon, mutta nyt oli liian myöhäistä. Hän tuupertui maahan viimeisen kerran.

Kuolema tuli korjaamaan poisnukkuneen. - Hyi, mikä kalmanlöyhkä, Lippe piteli nenäänsä.

Julius ja Linde heräsivät sikeästä unestaan karuun todellisuuteen ja itkivät Kanervan haudalla. 

- Entisenä lääkärinä minun olisi pitänyt tajuta hänen olevan sairas. Minun olisi pitänyt viedä hänet sairaalaan tutkimuksiin, vaikeroi Julius. Voi Kanerva, anna minulle anteeksi!

Julius lohduttautui syömällä lempiruokaansa suruunsa ja mietti kohtalon julmia oikkuja. Elämä ei aina mene niin kuin itse suunnittelee, hän tuumi.

Kun aikaa oli vierähtänyt jonkin verran, Julius päätti kutsua vanhan tuttavansa Alinan käymään. Hän olisi halunnut uudistaa heidän suhteensa.

Alina oli ystävällinen, mutta sanoi, ettei enää kannattanut lämmitellä vanhaa suhdetta. Jos siitä ei tullut mitään silloin, niin ei siitä tule nytkään, hän totesi yksikantan. - Mikä tässä muka olisi muuttunut? ihmetteli Alina ja lähti pois. Julius jäi pettyneenä yksin seisoskelemaan takapihalleen.

Tärkeintä olisi nyt saada pojat kasvatetuksi kunnialla. Risto ja Reino olivat vielä taaperoita menettäessään äitinsä ja liian pieniä ymmärtääkseen kuolemaa. - Menikö äitikin sinne samaan paikkaan mihin papan hermot?

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun