Veljekset Reino ja Risto olivat palanneet yliopistosta kotitaloonsa, mutta vain toinen heistä voi jäädä. Reino oli valittu perijäksi, joten Riston täytyisi etsiä oma asunto.

 

- Aina vain tämä sama vaha härpäke, Reino tuumi. Ensimmäiseksi työksi saa korjata koneen, jotta pystyisi hakemaan töitä. Reino halusi kaupunkisuunnittelijaksi ja sopivalta uralta löytyikin heti työtä.

 

 

Risto sen sijaan oli hiukan apeana, koska tiesi joutuvansa kohta muuttamaan muualle. Hän olisi viihtynyt hyvin kotitalossaan, mutta ymmärsi kyllä säännöt. Hänen oli annettava tilaa veljensä tulevalle perheelle.

 

 

Reinolla ei kuitenkaan ollut tietoakaan morsiamesta, ja siksi hän laittoi nettiin deitti-ilmoituksen. Jospa sitä kautta tapaisi jonkun uuden mukavan tytön. Hän yritti myös mesettää uusien tuntemattomien tyttöjen kanssa, mutta ei löytänyt ketään kiinnostavaa.

 

 

Reinon suosikkiharrastus oli värkkäily. Vanhat papat Jesse ja Julius seurasivat tyytyväisinä, kuinka Reino ahersi. Nyt oli robotinrakennuspöytä vihdoinkin ahkerassa käytössä.

 

 

Sitten yllättäen tuli Jesse-sedälle noutaja. Minkähän takia kotiväki ei välittänyt ollenkaan? Vielä vähemmän näköjään vieraat. Tuo Juliusta inhoava, mutta silti hyvin nälkäinen vieras taitaa olla Kallosen Raita.

 

 

Ihmettelin tuota, kun kaikki vain jatkoivat omia juttujaan, ihan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Niin sitten tästä pelistä poistui Jesse von Himpula hulatyttöjen saattamana ja hänen hautakivensä laitettiin puutarhan perälle.

 

 

Risto oli vihdoinkin löytänyt mieleisensä talon ja oli muuttamassa pois, kunhan ensin kosi rakasta Eiraansa. Nämä kaksi olivat  tavanneet teini-ikäisinä toivomuskaivolla  ja olivat pariskunta jo yliopistossa. Heillä oli kolme salamaa, eli täydellinen yhteensopivuus!

 

 

Mutta Reinon netti-ilmoittelusta ei ollut mitään hyötyä seuranhaussa. Hän kyllästyi siihen touhuun ja ajatteli jo soittaa opiskeluaikaiselle rakkaalleen lämmitelläkseen vanhan suhteen uuteen kukoistukseen. Sitä hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä kohtalo puuttui peliin ja talon ohi kulki nätti vaalea tyttö. Hänen nimensä oli Ilmi Rantti (mistä ihmeestä on peliin keksitty näitä nimihirvityksiä?)

 

 

Reino oli tullut juuri töistä ja oli vähän väsynyt. Silti hän teki kaikkensa, jotta saisi tämän tytön nopeasti omakseen. Heillä oli kaksi salamaa ja sehän riittäisi mainiosti. Aika hurja leopardikuvioinen kolttu oli tytöllä päällä.

 

 

Pian Ilmi muuttikin taloon. Hän oli tietotavoitteinen, horoskoopissa neitsyt ja ammatiltaan pikaruokalan vuoropäällikkö. Toiveena kuitenkin tulla illuusioiden mestariksi. Hän piti Reinosta, koska rakasti vaaleita hiuksia, hyvää työntekijää ja inhosi työttömiä. Reinohan oli vaalea ja ahkera ja etenisi nopeasti uransa huipulle.

 

Taustalla muuten Reinon rakentama vahtibotti.

 

 

Ilmin vaatteet olivat vaihtuneet vähän normaalimpaan housuasuun. Mikä yllätys, Ilmi ei ollenkaan osannut arvata, että kosinta oli tulossa niin nopeasti. Koska Reino oli mammonasimi, hänen toiveissa oli naida rikas simi. Ilmi ei valitettavasti ollut rahakas, mutta ei kaikkea voi saada.

 

 

Reino piti värkkäilystä aivan valkohehkuisuuteen asti ja rakensi innokkaasti robotteja. Nyt valmistui soppabotti.

 

 

Oli Ilmin ja Reinon hääpäivän aamu ja oli tarkoitus lähteä kirkkoon. Olikohan Julius tulossa hulluksi? Hän nimittäin sukelsi parhaissa vaatteissaan uima-altaaseen.

 

 

Vettä valuva Julius nousi uima-altaasta ja Reino juoksi taustalla katsomaan, mitä oli tapahtumassa.

 

 

Julius ei itsekään tiennyt, miksi hän oli mennyt uimaan parhaat juhlavaatteet päällä. - Päässä rahisee oudosti...

 

 

- Olisitpa nähnyt, sanoi Reino Ilmille, faija ihan litimärkänä ja ravistelee päätään. Ihan kummallista. Se on tullut vanhoilla päivillään hulluksi.

- Meillä alkaa olla jo kiire, sanoi Ilmi hermostuneena, painahan nyt kaasua. Kaikki varmaan odottavat jo kirkossa.

 

 

Ilmin ja Reinon hääpäivänä sää oli kirkas ja aurinkoinen. Elbonian kirkossa oli vihitty muutama muukin von Himpulan suvusta.

 

 

Valat vannottiin vihkikaaren alla perinteisin menoin. Yllättäen kirkonpenkkiin oli istahtanut myös Luihu Kelmi. Julius oli vihainen ja yritti häätää hänet pois, sillä ei häntä kukaan ollut kutsunut. Ryövää vielä hääväen kukkarot.

 

Vieraaksi oli kutsuttu ainakin Risto, Lasse, Ville ja Nikki. Muitakin oli kutsuttu, mutta eivät tulleet, mokomat.

 

 

- Hei Risto, miten menee? Mitä sinulle ja Eiralle kuuluu? Julius kyseli pojaltaan.

- Kiitos kysymästä, isä, meillä menee ihan mukavasti. Eira sai töitä pankkirosvona ja hän on nyt pieniin päin. Meille syntyy vauva ihan parin päivän kuluttua, Risto sanoi ja ihmetteli isänsä ryppyistä ja kosteaa pukua.

 

 

Kirkon toisessa siivessä on juhlasali, jossa voi pitää muun muassa tällaisia perhejuhlia. Tietysti kohoteltiin maljoja ja pidettiin puheita. Enempiä kuokkavieraita ei näkynyt.

 

 

Ruokatarjoilu oli niin runsas, että ruuista suurin osa taisi jäädä syömättä.

 

 

 

Ilmi ja Reino juhlivat railakkaasti aamuun asti. Myös Julius oli mukana tanssilattialla loppuun saakka.

 

 

Heti seuraavana päivänä olikin Juliuksen vuoro siirtyä ajasta iäisyyteen. Hulatytöt saivat taas tanssia.

 

 

Reino suri isänsä haudalla, joka siirrettiin puutarhan perälle tästä etupihalta. Julius jätti perintöä sekä Reinolle että Ristolle. Myös Lasse ja Ville saivat hiukan rahaa Juliuksen testamentista.

 

 

Ilmi ei ollut erityisen taitava missään lajissa. Hän yritti hoitaa kasvimaata, mutta eihän siitä mitään tullut. Nämä tomaatit kuivuivat ja lopulta ne myytiin pilkkahintaan.

 

 

Onneksi soppabotti haki taas ruokaa. Tässä talossa ei enää tarvitse itse kokata. Ruokaa tulee aina, kun on nälkä.

 

 

Ilmi odotti esikoista ja hänellä oli melko vaikea raskaus. Koko ajan hirveä nälkä ja kaamea väsymys päällä. Silloin oli soppabotista todellista hyötyä.

 

 

Esikoinen oli poika ja sai nimekseen Tommi. Hänellä oli pisamainen iho, vaaleat kulmakarvat ja kirkkaan siniset silmät.

 

 

Ilmi ei oikein ymmärtänyt, että vaipat pitää vaihtaa. Ei se auta asiaa, että pitelee nenäänsä ja kauhistelee pahaa hajua. Voi Tommi parkaa, kun ei siitä kukaan huolehdi. Ilmi oli kiinnostuneempi omasta urastaan kuin lapsesta. Hän sai työtä haluamaltaan alalta eli esiintyjäksi. Hän oli ensin miimikko ja yleni nopeasti trubaduuriksi.

 

Reino oli saavuttanut uransa huipun ja tullut kaupunkisuunnittelijaksi. Nyt hänellä oli entistä enemmän aikaa harrastukselleen. Hänen ahkera värkkäilynsä tuotti vihdoin tulosta ja hän sai rakennetuksi servon.

 

 

Servo alustettiin naiseksi ja sille annettiin nimeksi Klaara. Sillä oli samat mieltymykset ja inhokit kuin rakentajallaan ja myös mammonatavoite.

 

 

Klaara meni heti peilin ääreen katsomaan, että minkäs näköisiä sitä ollaan.

 

 

Nyt soppabotti pantiin varastoon, koska Klaarahan oli loistava kokki.

 

 

Tommikin sai vihdoin huolenpitoa ja hellää hoivaa, kun Klaara otti tomerasti ohjat käsiinsä.

 

 

Kun Tommista tuli taapero, huomattiin, että hänelle tuli punertavat hiukset. Sehän sopii hyvin yhteen pisamaisen ihon kanssa.

 

 

Servojen pitää aina välillä ladata akkuja auringonpaisteessa.

 

 

 

Lisää lapsia. Tällä kertaa kaksoset. Ensin syntyi poika, hänkin pisamaihoinen. Nimeksi annettiin Teemu.

 

 

Seuraavaksi syntyi tyttövauva, jolle annettiin nimeksi Tuuli. Oikein nätti vauva. Mahtaako hänestä tulla äitinsä kopio? Onkohan hänestä perijäksi?

 

 

Reino ihmetteli, mistä näitä pisamanaamoja oikein tuli, kun ei kumpikaan vanhemmista ollut yhtään pisamainen.

Perheessä oli nyt kauhea tohina, kun oli monta pientä yhtä aikaa. Kaikki yrittivät hoitaa lapsia samanaikaisesti, eikä lapset saaneet nukkua rauhassa.

 

 

Sitten Tommi kasvoi. Hänelle kasvu oli tuhannen miinuspisteen arvoinen tuskallinen kokemus.

 

 

Tommi sai raivokohtauksen sen takia, ettei hänelle ollut hankittu kakkua ja muutenkin syntymäpäivä meni ihan poskelleen. Kaksoset veivät aikuisten kaiken huomion eikä kukaan muistanut Tommia. Se oli vaan niin VÄÄRIN!

 

 

 

 

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun