Julius joutui jälleen kerran täyttämään kulkukoiran kaivaman kuopan. - Piru ne rakit periköön, hän jupisi kiukuissaan. Mistä niitä aina riittää?

Julius oli vanhentunut ennen aikojaan. Hän oli menettänyt kauniit kiharansa ja oli nyt lähes kalju. Uutta puolisoa ei ollut Juliukselle enää löytynyt sen jälkeen, kun hän oli jäänyt leskeksi monta vuotta sitten. Pojat olivat hänelle kaikki kaikessa. Hän oli hyvin ylpeä pojistaan.

Pojat olivat olleet niin pieniä äitinsä kuollessa, etteivät edes muistaneet tätä. Nykyään Reino (vasemmalla) ja Risto olivat hausoja veikkoja, aina keppostelemassa.

Julius yritti olla pojille sekä isä että äiti ja koetti pärjätä, miten parhaiten taisi. Hän oli loistava kokki, mutta aina joskus ruoka paloi pohjaan ja palokunta tuli paikalle.

Palomies sanoi: - Olisit varovaisempi senkin vanha tomppeli. En mä jaksa aina näitä keittiöpaloja käydä sammuttelemassa.

Sitten hän lähti pois elämäänsä kyllästyneen näköisenä. Juliusta jurppi niin maan perusteellisesti, mitä meni palomies sanomaan.

Juliuksen veli Jesse oli eronnut vaimostaan ja palasi asumaan veljensä luokse heidän entiseen lapsuudenkotiinsa. - Olen kirjoittanut yhden menestyskirjan, mutta oikeastaan olen dinosaurusten kloonaaja ammatiltani. Se on mielenkiintoista työtä, hän selvitti. - Mistä sait tuon pahannäköisen mustelman kyynärpäähäsi? kysyi Julius. - Ai tämä, ei tämä mitään, vastasi Jesse. Viime viikolla kloonaamani dinosaurus se vain pääsi vahingossa kolhaisemaan minua.

- Oho, onpa jännittävää, tuumi Julius, mutta kyllä hänkin oli pärjännyt elämässään ihan mukavasti. Hän ansaitsi leipänsä professorina.

Reino (vasemmalla) ja Risto tulivat teini-ikään ja mittelivät taas kerran voimiaan. He olivat luonteeltaan kovin erilaisia, mutta voimiltaan hyvin tasaväkisiä.

Reino oli hyvin looginen ja matemaattinen. Hän pelasi mielellään shakkia setänsä kanssa.

Keskustelunaiheet olivat yleensä aika tylsiä: kuinka kukaan jaksaa jaaritella noin kauan säästä?

Risto oli kasvanut liian pitkäksi. Hän ei enää mahtunut koulubussiin.

Riston suosikkiharrastus oli kitaransoitto. Häntä ei opiskelu paljonkaan kiinnostanut, vaan hän halusi perustaa oman bändin. Hän suhtautui musiikkiinsa vakavasti.

Reino oli enemmän kiinnostunut tieteistä ja alkoi nytkin ihan vapaaehtoisesti lukea lehdestä tiedeartikkeleita. Ristolla taas oli tapana tarttua aina ensimmäisenä kitaranvarteen, kun on hetki luppoaikaa. En yhtään osaa sanoa vielä tässä vaiheessa, kummasta tulisi parempi perijä...

Sitten yllättäen Reino toi ystävän kotiin koulusta. Tytön nimi oli Kiira ja nuoret näyttivät tulevan hyvin juttuun keskenään.

MUISKIS! Ensisuudelma kumpaisellekin.

Hei, tämä Kiirahan onkin nätti tyttö. Hmmm, varmaan hyvät geenit ... Aika onnistunut valinta, Reino. Pisteesi mahdollisena perijänä kohosivat juuri.

Jessellä oli joku outo unitauti. Hän haahuili ympäriinsä pyjamassa ja tuollaiset Zz-kirjaimet kohosivat jatkuvasti hänen päästään. Saihan hän pallonkin kiinni, niin että silmät hänellä olivat auki kylläkin, mutta muuten tuollaista unissakävelyä.

Ruuanlaittokin onnistui Jesseltä ihan mainiosti, vaikka päästä tuli koko ajan niitä zetoja. Hän kokkasi jättikatkaravun pyrstöjä, om nom nom!

Juliuksen mielestä oli tärkeää keskustella poikien yliopisto-opinnoista, mutta Jesse vain päästeli zetoja kallostaan. Risto ilmoitti aikovansa jättää yliopiston väliin ja Reino katsoi häntä epäuskoisena haavi auki.

Sitten tuli joulunaika ja opiskelijat tulivat kotiin käymään. Jesse halasi tiukasti poikaansa Lassea, Riston ja Reinon serkkua. Hän pyysi tätä hiukan kehumaan opiskelijaelämää. Tarkoituksena oli, että kyllä se Risto siitä sitten myös innostuu.

Lasse toi mukanaan opiskelukaverinsa Villen. Jesse oli epäkohtelias ja valitteli henkilökohtaisia vaivojaan. - Voi että kun mua niin sattuu tuohon eturauhaseen, hän vaikersi, mutta miksi se ketään olisi kiinnostanut. Ei ainakaan Villeä.

- Eikös tänne odoteta joulupukkia? Faija hei, aiotko olla työtakki päällä koko illan? kysyi Lasse isältään.

Lasse teki työtä käskettyä ja kehui Ristolle, miten mukavaa yliopistossa oikeastaan oli. Ei tarvinnut käydä töissä vaan riitti, että silloin tällöin muisti raahata luunsa luennolle. Risto kuunteli serkkuaan ihaillen, mutta tietysti tästäkin jutustelusta kehkeytyi pieni voimien mittelö.

Sitten joulupukki tulikin aivan yllättäen. Reino pelästyi niin pahasti, että häneltä meni kyynärpää sijoiltaan.

Risto oli veljeksistä se leikkisämpi. Meniköhän hän tällä kertaa liian pitkälle, kun hän päätti terästää pipareita tujauksella ilolientä? Hän oli päättänyt varmistaa, että kaikilla olisi hauskaa.

Piparit maistuivatkin kaikille ja pian huoneen täytti iloinen puheensorina. Reinokin oli jo toipunut nyrjähdyksestään ja kertoili seuraavansa mielellään myös talvilajeja. Minkähän takia Julius noin punehtui?

Kun joulupukki alkoi hohottaa katkeamatta, Ristolle tuli hetkiseksi huono omatunto ja arveli tehneensä virheen. Se meni kuitenkin nopeasti ohi ja hän alkoi nauttia tilanteesta, kun kaikki sekoilivat.

Nyt Lassekin jo ihmetteli joulupukin kovaäänistä hohotusta, joka ei näyttänyt ollenkaan loppuvan. Risto toivoi, ettei kukaan saisi selville, mitä hän oli tehnyt.

Joulusta tuli ikimuistoinen, kun kaikki olivat poikkeuksellisen hauskalla päällä. Jesse oli ainoa, joka epäili Riston tehneen kepposia. (Miksiköhän Jessellä oli taas työtakki päällä?)

Yläkerran vessassa Julius innostui kutittamaan joulupukkia oikein olan takaa ja tämä kiemurteli naurusta. (Aikuiset miehet viitsivätkin...)

Joulupukki jätti lahjaksi pienen nallen ja lähti sitten jatkamaan matkaa.

Vanhat papat väsähtivät ja kävivät saman tien vierekkäin parisänkyyn nukkumaan.

Risto: - Olin toivonut, että pukki toisi lahjaksi rakkautta, mutta eipä tuonut ei. Nyt sitten keksin kokeilla toivomuskaivoa.

Risto meni ulos ja heitti lantin toivomuskaivoon.

Hän seurasi katseellaan sen putoamista, mutta kaivo oli niin syvä, ettei pohjaa näkynyt.

Hän kallisti korvaansa ja kuuli pienen molskahduksen, kun kolikko tipahti veteen.

Kaivon pohjalta alkoi kuulua huminaa ja sieltä alkoi kajastaa vihreää valoa. Risto oli jännityksestä tönkkönä. - Toivottavasti tämä onnistuu, hän ajatteli.

Yhtäkkiä hänen vierelleen ilmaantui tyttö, joka muitta mutkitta suukotti häntä kevyesti. Iiik, sehän oli ensisuudelma!

- Tämähän menee hyvin, ajatteli Risto, kun vihreät ystävyyspallot, vaaleanpunaiset ihastumissydämet ja punaiset rakastumissydämet nousivat ilmoille samanaikaisesti, kun vielä ensisuudelman pikkusydämiäkin leijui ilmassa.

- Ooh, täydellistä, tuumi Risto ja otti tytön tiukkaan syleilyyn. Sitten hänelle tuli mieleen kysyä tämän nimeä. - Olen Eira, huokasi tyttö hempeällä äänellä. Kukas sinä olet?

- Voi Eira, Eira - onpa ihana nimi. Minä olen Risto ja minä niin rakastan sinua valtavasti! Risto kuiski tytön korvaan kuin huumaantuneena.

- Haluaisitko alkaa seurustella mun kanssa, kysäisi Risto vieläkin aivan pyörällä päästään. - aletaan vaan, vastasi Eira, mutta mä olen kyllä pian lähdössä opiskelemaan. Lähdetkö sinäkin Stenvall-instituuttiin?

Vielä nämä seurustelusydämet samalle illalle. Kylläpä tämä kaivo antoi hyvän joululahjan Ristolle. Mutta nyt Riston piti äkkiä päättää, mitä hän vastaisi Eiralle tuosta opiskeluasiasta.

Aamun sarastaessa Eiralle tuli kiire kotiin. Tänään olisi ihan tavallinen koulupäivä.

Siinä meni joulupukin jättämä nalle! Who let the dog in? Who? Who? Who? Who let the dog in?

Tietysti Risto halusi nyt lähteä Stenvall-instituuttiin opiskelemaan. Kaikki vähän ihmettelivät tätä äkkinäistä mielenmuutosta, mutta sitten koko perhe osallistui yhdessä pisteiden keruutalkoisiin. Julius joogasi selkä mutkalla. Hän oli yllättävän notkeassa kunnossa ollakseen tuollainen vanha pappa.

Sekä Risto että Reino saivat kerätyksi paljon pisteitä ja saivat siten stipendejä yliopistoon. Kummastakin pojasta oli nyt muotokuva saatu seinälle ja niin oli tullut aika halata hyvästiksi.

Ensimmäisenä kampukselle saapui Risto, jonka hiukset olivat hiukan kasvaneet.

Risto on vaaka, joka pitää meikistä ja koruista, mutta inhoaa silmälaseja. Hänen erikoisharrastuksensa on taide ja käsityöt.

Hänen perässään taksista astui Kiira.

Kiiran horoskooppi on härkä. Hän pitää silmälaseista ja meikistä, mutta inhoaa hajuja. Hänen erikoisharrastuksensa on pelit. Hänen jälkeensä taksista tuli poikien sukulaistyttö Nikki.

Nikille asuksi tuli tällainen kimono. Se pitää vaihtaa, koska ei tässä nyt olla Japanissa ollenkaan. Nikki on leijona, joka pitää tuoksuista ja koruista, mutta inhoaa harmaita hiuksia. Hänen erikoisharrastuksensa on musiikki. Nikki oli joukosta ainoa, joka tiesi, mitä haluaisi alkaa opiskella: matematiikkaa. Hän saisi miinuspisteitä, jos pääaineeksi tulisi teatteritaide.

Sitten taksista astui ulos Eira.

Eiran horoskooppimerkki on vaaka ja hän pitää sekä tuoksuista että hajuista mutta ei pidä vampyyreistä ollenkaan. Hänen erikoisharrastuksensa on taide ja käsityöt.

Eiran jälkeen viimeisenä taksista nousi Reino.

Reinollekin tuli tällaiset kummalliset vaatteet. Ei käy, sillä ei hän harrasta aikidoa. Asu pitää vaihtaa tavallisempaan. Reino on horoskoopiltaan rapu ja hän pitää tuoksuista ja juhla-asuista mutta inhoaa hajuja. Hänen erikoisharastuksensa on värkkäily.

Tässä on opiskelija-asuntolan pohjakuva. Talo on tuikitavallinen ja erittäin kolkko. Kalustuksessa on selvästikkin säästety, sillä halpahintaisesti ja niukasti on kalustettu. Huoneita on yhteensä yhdeksän ja lisäksi yhteiset tilat kuten olohuone, ruokala ja lukusali.

Risto ja Reino lähtivät Henkalle ja Maukalle vaateostokslle heti saman tien. Myös Nikki halusi vaihtaa vaatteet. Hän näkyykin kävelevän tuolla taustalla.

Reino valitsi käytännölliset ja lämpimät vaatteet. Häntä vähän nauratti Riston turhamaisuus.

- Oho mitkä värit! Ja minkä takia sulla on paita noin melkein napaan asti auki? Reino ihmetteli. - No kato pitää olla rock. Kyllähän sä tiedät, mä nyt oon tällainen tuleva rokkitähti, myhäili Risto ihaillen peilikuvaansa ja hyräillen kepeästi.

- Just joo, ajatteli Reino.

Nikki löysi itselleen uudet vaatteet. Hänkin halusi tavanomaisempaa tyyliä: musta villatakki ja harmaat farkut.

Takaisin asuntolaan saavuttuaan Risto etsi heti Eiran. Jo kaukaa ovelta hän huomasi tytön koneen ääressä. - Voi hän on niin ihana, ajatteli Risto ja tunsi ihan sydämensä pakahtuvan. Nyt piti äkkiä päästä halimaan, oli niin kova halipula päässyt yllättämään.

Eiran mielestä Risto näytti uusissa vaatteissaan tosi seksikkäältä ja niin sai pelien pelaaminen jäädä, kun rakkaus kutsui.

Risto otti pääaineekseen teatteritaiteen. Eiran toiveisiin ilmestyi yllättäen valtio-oppi, joten sitä sitten hänelle. Hän olisi saanut miinuspisteitä fysiikan valitsemisesta.

Myös Reinolla ja Kiiralla oli hyvä olla yhdessä. He eivät piitanneet asuntolan huonosta kalustuksesta ollenkaan. Oli vain niin ihanaa saada asua samassa asuntolassa.

Reino alkoi opiskella fysiikkaa ja Kiira psykologiaa.

-----------------------------------------------------------------

Haluaisitko kommentoida?
Tee se täällä

Takaisin alkuun